sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ammattikoiravalokuvaajan opissa

Olin helmikuun alussa perhe- ja koiravalokuvaaja Nani Anneten koirakuvauskävelyllä. Kyse oli parin tunnin opetussessiosta, kuinka ottaa parempia valokuvia niin omista kuin muidenkin koirista. Aivan kuten hevosia valokuvatessa, myös koirien kohdalla ei riitä, että osaa käyttää kameraansa, vaan täytyy tuntea lisäksi kuvauskohteensa. Niinpä sopivien manuaaliasetusten valitseminen oli vain sivuosassa, ja erityisesti kiinnitettiin huomiota koiran ohjaamiseen, kuvauspaikan ja taustan valitsemiseen, valoon ja valon laatuun sekä valokuvan sommitteluun. Tässä postauksessa kerron kuvaesimerkkien kera, mitä vinkkejä ja ajatuksia koirakuvauskävelystä syöpyi mieleeni siinä määrin, että muistan ne vielä näin muutama kuukausi minikurssin jälkeenkin.


Rauhallinen tausta on kaiken A ja O, jotta varsinainen kuvauskohde pääsee oikeuksiinsa eikä huku taustaan. Sen sijaan aluskasvillisuus ja erilaiset puskat, pensaat ja varvut voivat tuoda kivoja yksityiskohtia ja lisäväriä kuvaan. Lisäksi f-aukko ja mahdollinen zoomaus vaikuttavat lopputulokseen: isolla aukolla ja/tai zoomilla taustan epäterävyyteen pystyy vaikuttamaan ja sitä kautta saamaan yhdestä ja samasta kohtaa hyvinkin erilaisia kuvia, kuten yllä oleva kuva zoomattuna 70-200 -millisellä objektiivilla lähelle 200mm:n päätä versus alla oleva kuva koiran istuessa samassa paikassa mutta käytössä objektiivin laajempi pää. Toki kamera on liikkunut kuvien välillä sivusuunnassa, jotta etualan kanervikon ja taustan puiden välille on saatu tasapaino.



Nanin suusta kuulee aika ajoin sanan "vastavoima". Pyydettiin koira mihin asentoon hyvänsä, vastavoiman kautta valokuvaan pyritään saamaan lisää energiaa koiran kääntäessä päätään hieman kameran suuntaan kuten yllä olevassa kuvassa. Lisäksi on huomioitava alusta, jolla koira seisoo, makaa, istuu, ....: alustan on hyvä olla joko melko tasainen tai sitten edes hivenen ylämäkeen, sillä yli puolet koiran painosta on etupäässä, minkä myötä koira menee helposti etupainoiseksi. Kun alustan valitsee fiksusti, koira on helpompi saada näyttämään myös valokuvassa edustavammalta kuin etupainoisena alamäkeen könöttäessään.


Myös koiran istuessa on syytä kiinnittää huomiota sekä alustaan että koiran asentoon. Kun koiran vielä valokuvaa niin, että kuvaan tulevat näkyviin kaikki neljä jalkaa ja kuva on otettu hieman sivusta eikä suoraan edestä, kuvaan saa lisää syvyyttä ja koira näyttää kolmiulotteiselta, vaikkei se sitä tietenkään enää valokuvassa ole.


Keskellä helmikuista lumisadetta voi saada valokuvaan näinkin vihreää väriä, kun hyödyntää metsän ikivihreitä varpuja. Siinä, missä lehtensä pudottaneet, ruskeat ja paljaat puunoksat saattavat näyttää kuvissa melko ikäviltä, vihreät varvut voivat olla juuri se kaivattu loppusilaus, jota kaunis valokuva kaipaisi upean mallin kaveriksi. Ja se valo... Kun valo heijastuu koiran silmistä, ollaan oikeilla jäljillä ainakin onnistuneen kuvauspaikan valinnan suhteen!


P.S. Onko Nanin kotisivujensa yhteydessä pitämä blogi sinulle jo tuttu tai oletko hänen koiravalokuvaukseen keskittyvän sähköpostilistansa tilaaja? Jos vastasit kieltävästi, kannattaa käydä tutustumassa molempiin ja keräämässä hyvät koirakuvausvinkit talteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...