perjantai 12. elokuuta 2016

Mietteitä ratsastajana kehittymisestä

Blogia perustaessani vannoin mielessäni, että ratsastus itsessään ei kuulu niiden aihepiirien joukkoon, joista kirjoitan, ellei se sitten liity jollakin tavalla valokuvaukseen. Sitten tein ensimmäisen poikkeuksen, kun kirjoitin "Mainosta ratsastuskouluasi/talliasi ja seuraasi" -postauksen. Toinen poikkeus aasilla ratsastamisen yhteydessä oli jo helpompi tehdä, ja kesän aikana olen lopulta kallistunut siihen tulokseen, että miksikäs ei: Olen vain tavallinen hevosharrastaja ja tieto- ja taitotasoni sen mukainen, mutta vuosien mittaan olen havahtunut siihen, kuinka vain tuntiratsastajana ratsastusharrastus on jäänyt kovin yksipuoliseksi. Olisin kaivannut jotakin lisää, kuinka olisin saanut harrastuksestani enemmän irti, ja vasta nyt voin todeta päässeeni oikealle tielle. Tiedän, että kaltaisiani on varmasti muitakin ainakin aikuisharrastajien keskuudessa. Ettei jokaisen tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, päätin jakaa ajatuksiani ja hyviksi kokemiani juttuja muillekin. Siinä, missä valokuvauksen parissa blogissa syntyy parhaimmillaan keskustelua, ideoita ja ajatuksia, jotka innostavat ja saavat ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, toivoisin jotakin vastaavaa myös ratsastukseen ja hevosiin liittyen: kehittymistä hevosharrastajana ja ratsastajana kun voi edesauttaa, jos vain tietää, mihin suuntaan pitäisi kulkea.

Minua on viime vuosina ratsastuskouluissa kiusannut usein tunne, etten opi niin paljon kuin haluaisin ja voisin oppia. Välillä on aikoja, jolloin tuntuu, etten yksinkertaisesti opi mitään uutta. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mitään opittavaa, päinvastoin opeteltavaa ja varaa kehittyä on koko loppuiäksi ja siltikin kehityskaari jää kesken. Vuokrahevosen myötä tajusin, että ainakin yksi syy minua kiusanneeseen tunteeseen liian hitaasta kehityksestä oli se, että ratsastuksen opetteleminen oli kaikkea muuta kuin kokonaisvaltaista: olin oppinut tekemään sen, mitä ratsastustunnilla erikseen käskettiin, mutta en ajattelemaan itse. Vasta, kun havahduin tähän, opettelin käyttämään omia aivojani myös ratsastaessani ja muuten hevosten kanssa toimiessani ja aloin miettiä, miksi teen vuokrahevoseni kanssa niin kuin teen tai miksi jokin tietty asia tehdään tietyllä tallilla tai tietyn hevosen kanssa tietyllä tavalla, huomasin alkaneeni taas oppia. Otin asioista selvää, mietin syitä ja seurauksia sekä tavoitteita ja keinoja päästä toivottuun lopputulokseen. En väitä, ettenkö olisi koskaan aiemmin tehnyt mitään näistä - kyllä olen - mutta en ole aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys ihmisellä itsellään on myös hevosten kanssa toimimisen ja ratsastuksen oppimisessa, ja oppimisessa ihmisen oma rooli vain korostuu, kun ei ole mahdollisuutta joka hetki päästä harjoittelemaan asioita hevosten kanssa. Ajatuksena tämä ei ole mikään uusi, sillä monia asioita oppii vain tekemällä. Toisten asioiden oppimisessa vain oppijan oma rooli ja vastuu omasta oppimisestaan korostuu: ratsastustakin oppii toki ratsastamalla, mutta oppimista voi edesauttaa ja tehostaa huolehtimalla siitä, että on itse mahdollisimman vastaanottavainen ja edellytykset kehittymiseen ovat kunnossa.

Muutama vuosi sitten olin kuuntelemassa silloisen ratsastusseurani järjestämää luentoa, jossa henkisen hyvinvoinnin valmentaja ja joogaohjaaja Katri Syvärinen esitteli henkistä hyvinvointia ratsastajan näkökulmasta. Tuolloin innostuin siitä, kuinka suuri merkitys omilla ajatuksilla voi olla, oli kyse sitten urheilusta tai vaikka arkipäivän tilanteesta. Sen sijaan vasta viimeisen vuoden sisällä olen toden teolla sisäistänyt, että myös fyysinen hyvinvointi ja hyvä kunto edesauttavat ratsastuksessa kehittymistä. Ei tämäkään sinänsä ole edes minulle mitenkään täysin uusi ajatus, mutta nähtävästi eri asioiden merkitysten hoksaaminen ottaa oman aikansa: siinä, missä esimerkiksi jalkapalloa tai yleisurheilua harrastavalle ratsastajalle nämä voivat olla päivänselviä asioita, näin ei välttämättä ole ikänsä viulua soittaneelle ratsastusharrastajalle, jonka kunto harvemmin loppuu kesken ratsastustunnin aikana.

Ratsastajan fyysinen kunto on ollut ainakin Hippos-lehdissä jossain määrin tapetilla, ja viime kauden tapaan SRL:n kuntohaaste potkaistiin jälleen elokuun ensimmäisenä päivänä käyntiin. Kaikesta kuntoilutohinasta innostuneena minäkin olen alkanut kiinnittää kuntoiluun aiempaa enemmän huomiota, vaikka työ- ja tallimatkapyöräily pitävät huolen siitä, että hyötyliikuntaa tulee harrastettua melko kiitettävästi. Vaan sattuipa silmiini jossain lukemassani artikkelissa, ettei pyöräily olisikaan paras mahdollinen kuntoilutapa ratsastajalle. Niinpä aloin tutkia, mitkä urheilulajit sitten edesauttaisivat ratsastusharrastuksessa kehittymistä, ja Sporttikaupasta löytyi mielenkiintoinen opas juuri minulle: "Ratsastajan Kunto-opas", eikä hintakaan hirvittänyt (vielä toistaiseksi 6 € / kpl).

Ratsastajan kunto-opas on nyt lähes tulkoon luettu, ja voin lämpimästi suositella sitä. Oppaassa tutustutaan ensin ratsastuksen perus- ja lajitaito-ominaisuuksiin sekä ratsastukseen urheilusuorituksena ja mitä suoritus vaatii ratsastajalta. Kun lajin vaatimukset ovat tiedossa ja suht kirkkaina mielessä, pureudutaan ratsastajan senhetkiseen kuntoon ja esitellään keinoja kunnon ylläpitämiseksi ja kohottamiseksi. Koska tasapaino, kehonhallinta ja liikkuvuus ovat ratsastuksessa tärkeässä osassa, oppaassa ohjeistetaan kuvien kera, minkälaisilla harjoituksilla näitä voisi kehittää. Oppaasta löytyy jopa valmiiksi suunniteltu kunto-ohjelmaesimerkki 12 viikolle sekä kaipaamiani venyttelyohjeita ratsastajan tarpeisiin räätälöitynä. Kyllä nyt kelpaa!


Mikä hienointa, pyrkimys kehittyä ratsastajana voi itse asiassa näkyä positiivisesti myös monella muulla elämänalueella: oppimaan oppimista, mielenhallintaa ja henkistä hyvinvointia sekä kuntoa ja fyysistä hyvinvointia kun tarvitaan myös arjessa, kuuluivat hevoset siihen tai eivät. Kun kiinnostuksenkohde motivoi tarttumaan tuumasta toimeen, tulee huomaamatta lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla. Kätevää, eikö?

2 kommenttia:

  1. Vaikka ratsastuskoulussa ratsastankin, ja vaikka tunneilla ei mitään hankalaa tehtäisikään, pyrin ajattelemaan myös omilla aivoillani mahdollisimman paljon.
    Ratsastan siis koko ajan ajatuksen kanssa, sekä keskityn huolellisiin teihin & ratsastukseen. Jos tehtävien välissä ehtii, yritän työstää ponin mahdollisimman kevyeksi edestä ja herkäksi ratsastaa.

    Todella hyvin kirjoitettu & mielenkiintoinen postaus, varmasgi herätti monia ja tulee vähintään yhtä montaa auttamaankin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matzu, ahkerasta kommentoinnista! :)

      Ratsastuskouluja on niin erilaisia jo pelkästään pääkaupunkiseudulla, ja myös opettajien (ja totta kai oppilaiden) välillä on paljon eroja. Kommentistasi ja itse asiassa myös blogistasi huomaa, että pidät ajatuksen mukana aivan eri tavalla kuin esimerkiksi itse olen aikoinaan tehnyt. Silloin minäkin toki pyrin tekemään parhaani ja ratsastamaan mahdollisimman hyvin, mutta työkalut yhtä syvälliseen oman tekemisen analysointiin puuttuivat ja toisaalta puuttui myös ymmärrys siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin ja paremmin. Ja toki myös ratsastusryhmän koko on vaikuttanut siihen, kuinka paljon yksittäinen ratsastustuntilainen voi säätää omaa ratsastustaan ja ratsuaan muiden joukossa. Tosin tänä kesänä sain huomata, että myös isossa ryhmässä pystyy tekemään yhtä ja toista ja opetuskin voi olla hyvin tehokasta, mutta ratsastustuntilaisilta myös vaadittiin asioita aivan eri tavalla kuin mihin olen itse tottunut. Luulen, että tämä on osaltaan myös avainasemassa siinä, miksi toisilla ratsastustunneilla oppii aivan eri tavalla kuin toisilla :)

      Kiitos kannustuksestasi, kannattanee siis avata sanaista arkkuaan toistekin ratsastukseen liittyen ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...