torstai 4. elokuuta 2016

Luontokuvausta vesillä


Käynti Porvoon Emäsalon maalaismaisemissa herätti huomaamaan, kuinka paljon luonto vaihtelee eri paikkojen välillä. Tarkemmin ajatellen ei ole mikään ihme, että kaupunkiluonto ja luonto keskellä maa- ja metsätalouden viljely- ja metsämaita on aivan erilaista aina kasveista ja hyönteisistä alkaen. Myös järven läheisyys ja korpimaisuus tuovat luontoon omat erityispiirteensä. Niinpä mökkireissu Pirkanmaalle järvimaisemiin ja korpiyhteyksien keskelle tarjosi tilaisuuden päästä jälleen valokuvaamaan jotakin sellaista, mitä keskellä kaupunkia harvemmin tulee vastaan.

Mökkijärvellämme on silloin tällöin nähty joutsenpariskunta. Elättelin toiveita, että pystyisin laiturilta käsin valokuvaamaan tämän pariskunnan, mutta eihän joutsenista tietenkään näkynyt jälkeäkään tai kuulunut pihaustakaan, kun pakkasin yli kahden kilogramman telezoomin mötikän kaikkien muiden objektiivien lisäksi mukaan. Jos olisin lintuobjektiivini jättänyt kotiin, joutsenet olisivat varmasti näyttäytyneet ja sitten olisi harmittanut suunnattomasti. Näinhän tällaisissa tapauksissa usein käy. Vaikka joutsenet jäivät näkemättä ja kokematta, sattui niin onnekkaasti, että olin kerrankin laiturilla hyttysten ja paarmojen syöttinä oikeaan aikaan, kun kaksi lintua ilmestyi läheisessä saaressa puidenlatvojen yläpuolelle. Aikansa ne kiertelivät ja kaartelivat, kunnes ensin lokiksi luulemani tiira teki turvallisen välimatkan päästä ystävällisesti visiitin lähemmäs mökkilaituriamme ennen kuin lopulta katosi kokonaan näkyvistä. Hetken päästä jonkinlainen haukka liiteli korkealla yläilmoissa järven yli niin, että onnistuin 600mm:n turvin ottamaan muutaman kuvan myös siitä. Haukan näkeminen omin silmin oli taas tällaiselle kaupunkilaiselle niin ainutlaatuinen hetki, että jälleen voi huokaista, kuinka hienoja hetkiä luonto parhaimmillaan tarjoaakaan.


Yrittäessäni sihdata tarkennusta korkealta laiturin yli lentävään lintuun ajattelin,
 että pääsenpähän harjoittelemaan lentävien lintujen valokuvaamista - olkoonkin, että 
kuvauskohde on niinkin tavallinen kuin lokki. Yllätys oli iloinen, kun linnun tutkiminen 
tietokoneen ruudulla paljasti sen kaikkea muuta kuin lokiksi: sehän on tiira!


Ilmeisesti haukkoihin kuuluva kalasääski nähty ja jopa tallennettu muistikortille - harvinaista herkkua!


Joutsenien lisäksi olin suunnitellut valokuvaavani mökillä ulpukoita, niitä kun järvellä on varsinkin rannan läheisyydessä vaikka muille jaettavaksi. Toisin kuin joutsenkuvaukset, ulpukoiden valokuvaaminen kyllä onnistui muttei aivan laiturilta käsin. Niinpä melontaretki mieheni ja pikkuveljeni kanssa tuli kuin tilauksesta, ja ystävällisesti molemmat nuoret miehet olivat mukana juonessa. Niinpä järvelle lähdettiin kameran kera, ja miesten meloessa minä sain keskittyä valokuvaamiseen. Helppoa kuvaaminen ei painavalla ja useimmiten mahdollisimman kauas zoomatulla 150-600 -millisellä ollut, kun aallot keinuttivat ajoittain kovastikin kanoottia ja tarkentaminen ulpukoihin oli hankalaa: milloin ulpukat olivat liian kaukana, milloin liian lähellä, tai sitten vain kamera ei pysynyt riittävän paikoillaan. Myöskään allekirjoittaneen vähäinen kokemus juuri käytössä olleesta objektiivista ei auttanut asiaa niin haastavissa olosuhteissa. Kaikesta huolimatta kovat yrityksemme ulpukkakuvien onnistumiseksi kuitenkin palkittiin lopulta, ja näin jälkeenpäin en voi kuin myhäillä tyytyväisenä: yhteistyöllä voi todellakin päästä erinomaisiin tuloksiin ja ylipäätään parempiin tuloksiin kuin yksin!







Mitä sieltä objektiivin läpi oikein näkyy? Supisuomalainen maisema järveltä katsottuna.



Postauksen ulpukkakuvista nimenomaan tällaiset lähikuvat ovat omia suosikkejani. Ei liene ihme, 
miksi objektiiveistani juuri telezoomit ovat ahkerimmassa käytössä eivätkä suinkaan laajakulmat.





En muista ennen tutkineeni näin läheltä ulpukoita ja toiste en niihin aio yrittääkään tutustua 
muuten kuin kanootista käsin: niin ulpukoiden kukat kuin suuret lehdet olivat täynnä jos 
jonkinlaista ötökkää ja toukkaa, ja ulpukoilla tuntui elävän aivan oma sivilisaationsa. Tämän 
jälkeen tekee entistä vähemmän mieli uimaan järveen kaikkien noiden önniäisten joukkoon...


Kun melontaretkeltä päästiin takaisin mökkilaiturin tuntumaan, 
västäräkistä koostuva tervetulokomitea otti retkeilijät vastaan.

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...