tiistai 14. kesäkuuta 2016

#tekevällesattuu & kysely turvallisuudesta

Olimme viikko sitten lauantaina menossa mieheni kanssa lakkiaisiin. Aamun olin jo ehtinyt olla töissä juhlatamineissani, ja meidän piti kiirehtiä ehtiäksemme riittävän ajoissa seuraavaan juhlapaikkaan saadaksemme istumapaikat ja totta kai sopiva paikka lakituksen valokuvaamiseen. Olen kymmenet kerrat viime kuukausina kulkenut aseman rappusia alas laiturille. En tiedä, miten niin pääsi käymään, mutta aseman rappusia astellessani tunsin, kuinka odottamatta sandaalieni korko tarttui edellisen rappusen reunaan ja aloin kaatua eteenpäin. Muistan tajunneeni, että nyt voi käydä todella huonosti, kun matka jatkui pää edellä rappusia alaspäin. Onni onnettomuudessa, että olin hetkeä aiemmin ottanut miestäni kädestä kiinni ja hänellä ote piti yllätävästä tilanteesta huolimatta. Niinpä rappuja alas vierimisen sijaan kaatumiseni tyssäsi polvilleen pari askelmaa alempana, sukkahousut revenneenä, toinen polvi auenneena ja sääri naarmuilla. Olin kävellyt tuttuja rappusia kuten niin monena muuna päivänä aiemmin, tällä kertaa vain tälläytyneenä parhaimpiini kenkiä myöten. Tiedä sitten, johtuiko kaatuminen vain kengistä vai oliko muutaman päivän takaisella ratsastustunnilla osuutta asiaan, sillä lihakset olivat ratsastuksen jäljiltä varsin kipeät ja kävely jäykkää, mitä saattoi toki odottaa useamman kuukauden ratsastustauon jälkeen.

Samalla tavalla kuin kaatuminen tuli lakkiaispäivänä aivan yllättäen, keskellä kirkasta ja lämmintä kesäkuun päivää, vastaavasti vahinko ei tule kello kaulassa myöskään hevosten parissa. Olen omin silmin nähnyt, kuinka kesken ratsastustunnin - ei, emme edes hypänneet esteitä tai menneet puomeja - edellä köpötellyt poni on yhtäkkiä laonnut maahan. Poni ei ollut tehnyt mitään sen kummempaa, vain kompastunut omiin jalkoihinsa ja mennyt ratsastajineen nurin. Jälleen onni onnettomuudessa, sillä poni ratsastajineen selvisi tietääkseni pelkällä säikähdyksellä.

Vaikka olen itse selvinnyt toistaiseksi tälleistä sekä ratsastaessani että polkupyörällä tai omilla jaloillani liikkuessani pääasiassa säikähdyksellä ja mustelmilla, tuttavapiirissä on sattunut ja tapahtunut senkin edestä: Milloin hevonen on kouluratsastuskilpailuissa peruuttaessaan noussut pystyyn, menettänyt tasapainonsa ja kaatunut taaksepäin ratsastajan jäädessä alle. Milloin maneesin pohja on pettänyt hevosen alta kesken kaiken ja hevonen on mennyt nurin ratsastajan kanssa. Tai sitten niitä tavanomaisia sattumuksia, joita myös minun kohdalleni on osunut, kun hevonen on säikähtänyt jotakin tai järjestänyt itselleen lisää tekemistä ja ratsastaja on laskeutunut avustettuna satulasta ennen aikojaan. Monesta eri asiasta riippuen hiekanmaistelu on joko saanut jatkoa satulassa tai pahemmassa tapauksessa päätynyt sairaanhoitohenkilökunnan hoiviin. Vaikka satulasta suistumiset tunnutaan mieltävän etenkin esteratsastukseen kuuluvaksi riskiksi, vahinkoja voi käydä ja on käynytkin yhtä lailla myös sileällä työskennellessä. Tai jos kuvittelee olevansa turvassa kävellessään molemmat jalat maassa hevosen vierellä, on tuudittautunut vääränlaiseen turvallisuuden tunteeseen, sillä hevosen taluttaminen on tiettävästi päättynyt ainakin kerran hevosen kaatumiseen taluttajansa päälle.

Miksi luettelen liudan hevosten kanssa tapahtuneita onnettomuuksia ja vahinkoja, joiden tiedän varmasti sattuneen? Koska olen viime vuosina nähnyt aivan liian paljon tapauksia, joissa on vain kohautettu harteita ja todettu, että ei minulle voi sattua mitään: minulla on kiltti hevonen, joka ei säiky, minulla on hyvä tasapaino, olen hyvä ratsastaja enkä edes hyppää esteitä. En minäkään ole ennen kaatunut rappusissa korkkarit jalassa, ja kaatumisaamunakin olin juonut vain kahvia, joten varsinaista syytä ylimääräiseen kompurointiin ei olisi pitänyt olla eikä myöskään varaa kaatumiseen kallisarvoisen kamerarepun keikkuessa selässäni. Silti niin pääsi käymään.

On niin helppo ajatella, että vahinko ei satu omalle kohdalle. Tilastojen mukaan silloin tällöin jollekin kuitenkin sattuu. Ratsastusonnettomuuksiin liittyvää tilastotietoa on tarjolla muun muassa Playssonin tiimibloggaaja Miran blogipostauksessa. Todennäköisyyksiä laskiessa esimerkiksi lottovoiton sattuminen omalle kohdalle on niin häviävän pieni, etten ole lainkaan innostunut lottoamisesta ja jaksan lähipiirillekin muistuttaa olemattomasta voittotodennäköisyydestä. Pieniä lienevät todennäköisyydet myös erilaisten ratsastusonnettomuuksien sattumisesta juuri omalle kohdalle, mutta niiden pelossa muistan joka kerta ennen satulaan nousemistani vetää turvaliivin päälle ja kypärän päähän. Jos joskus kävisi niin huono tuuri, ettei haaverista selviäisikään enää pelkällä säikähdyksellä ja mustelmilla, se harmittaisi vietävästi ja itseni tuntien voi olla, etten sen jälkeen enää uskaltaisi kiivetä satulaan. Niin tärkeiltä kuin hevoset ja ratsastus tuntuvatkin, terveys tuntuu vielä tärkeämmältä. Voidakseni nauttia rakkaasta harrastuksestani hyvillä mielin ja pelkäämättä terveyteni puolesta käytän iloisin mielin sellaisia turvavarusteita, joiden uskon - ja kohta vuosikymmenen käytössä olleen panssariliivini kohdalla myös tiedän - suojaavan minua suuremmilta vammoilta. Toki pumpuliin ei voi kääriytyä, ja elämää pelätessä ja sänkyyn jäädessäkin on omat vaaransa, mutta tyhmänrohkea tai välinpitämätön ei myöskään tarvitse olla. Jokaisen meidän terveys on arvokas asia, ja jos saan tällä tämän kevään turvallisuuskampanjalla ja saarnaamisella yhdenkin ihmisen pohtimaan omaa turvavarustautumistaan hevosten parissa, on tavoite jo täytetty.


Lähdin mukaan Equestrial.netin turvallisuuteen liittyvään kampanjaan (*), koska minusta turvallisuus hevosharrastuksessa on niin tärkeä asia, että siitä on syytä muistutella kanssaharrastajia aika ajoin. Kampanjan tarkoituksena on lisätä hevosihmisten tietämystä turvaliivien tarjoamasta suojasta ja ratsastusturvallisuuden merkittävästä parantumisesta turvaliivien käytön myötä, oli ratsastajan tai hevosihmisen ikä tai kokemus mikä tahansa: vahinko kun ei tule kello kaulassa, mutta fiksusti riskit minimoimalla ei myöskään tarvitse pelätä vaan voi keskittyä nauttimaan hienosta harrastuksesta. Turvaliivit kehittyvät koko ajan, ja Heliten turvatyynyteknologiaan perustuvat turvaliivit tarjoavat tällä hetkellä kattavimman suojan ratsastusonnettomuuksien varalle suojatessaan myös niskan ja kaulan sekä lonkat toisin kuin perinteiset panssariliivit. Lisäksi Heliten turvaliivit nostavat samaan aikaan sekä turvaliivien käyttömukavuuden että tyylikkyyden uudelle tasolle. Tämän jälkeen jokaiselle luulisi löytyvän mieleinen turvaliivi, jos vain sellaista haluaa käyttää.


(*) Jos kuulet turvallisuuskampanjasta ja yhteistyöstäni Equestrial.netin kanssa ensimmäistä kertaa, kurkkaa aiemmat postaukseni aiheesta:

#tekevällesattuu - turvallisemmin ratsaille?
#tekevällesattuu - Testissä Helite Airnest Vest



Vastaa turvallisuuteen liittyvään kyselyyn

Osana turvallisuuskampanjaa Equestrial.net kerää arvokasta tietoa hevosten kanssa toimivien asenteista, uskomuksista ja tottumuksista. Toivottavasti mahdollisimman moni viitsii käyttää aikaansa tämän tärkeän asian puolesta ja vastata kyselyyn. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan 10 kappaletta Kouluratsastuksen ABC -opetusvideosarjaa 3 kuukauden maksuttomaan käyttöön.


Jos olet vakuuttunut Heliten turvatyynyteknologiaan perustuvien turvaliivien erinomaisuudesta ja koet tarvitsevasi niiden tarjoamaa suojaa, oman turvaliivin voi käydä hankkimassa Equestrial.netin verkkokaupasta.
Yhteistyössä Equestrial.netin kanssa rakkaan hevosharrastuksen 
ja kanssaharrastajien turvallisuuden puolesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...