lauantai 7. toukokuuta 2016

Tuomarinkylä 30.4.2016

Tasan viikko sitten allekirjoittanut pääsi avaamaan ulkokilpailukauden Tuomarinkylän esteratsastuskilpailujen merkeissä. Jännitin loppuun asti, salliiko sää ja kentän kunto kilpailujen pitämisen ulkona vai olisiko tarjolla sittenkin maneesikuvausta, mutta sää suosi ja päästiin viime kesän tapaan isolle ulkokentälle. Siellä ihmisten joukossa istuessani ja odottaessani seuraavan luokan alkamista huomasin kaivanneeni kovasti juuri Tuomarinkylän kilpailuihin: on aina ihanaa käydä valokuvaamassa sellaisissa ratsastuskilpailuissa, joissa on lämmin ja iloinen tunnelma, tuntee olevansa tervetullut ja pääsee kaiken kukkuraksi tapaamaan tuttuja kasvoja. Tätä kaikkea minulla on itse asiassa myös tänään ohjelmassa, kun Tuomarinkylässä järjestetään taas kilpailut - tällä kertaa vain eri seuran toimesta kuin viikko sitten, mutta juuri muuta eroa kilpailuilla ei sitten yleensä olekaan.


Minusta on vasta valokuvauksen myötä tullut myös pikkuponien suuri ystävä. 
Kuka voisi vastustaa näin suloisia ja samaan aikaan taitavia pikku ratsukoita?


Puhtaita welshejä näkee valitettavan harvoin muualla kuin Vermon poninäyttelyissä. Tällä kertaa 
pääsimme kuitenkin seuraamaan komean welshponin - Sukupostin mukaan vieläpä orin - suoritusta.


Tämän ratsukon kuvassa pidän erityisesti kahdesta asiasta, ponin ilmeestä ja 
olemuksesta sekä ratsastajan varustautumisesta esteratsastuskilpailuihin. Harmillisen 
vähän ratsastajilla näkee turvaliivejä, mutta tämä ratsastaja on oiva esimerkki siitä, 
että turvaliivi päällä voi näyttää tyylikkäältä ja varteenotettavalta kilpakumppanilta.


Erikoisenväriset hevoset ilahduttivat jälleen: oli rautiaankirjavaa, mustajouhista kimoa, yllä olevan kuvan 
voikko torinhevonen ja mahtuipa kilpailuihin toinenkin, alla olevan kuvan voikko welsh part bred.



Keskittyminen edessä olevaan suoritukseen on lähes käsinkosketeltava.


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut: useampi hevonen nähtiin kahdella jalalla, samaten pari
 hevosta pääsi irti ja otti jalat alleen, ja joillain ratsuilla takapää oli varsin kevyt - kenties kevään 
ensimmäisillä ulkokisoilla osuutta asiaan? Kuvan ruunikko taisi myös innostua turhan paljon ja 
ainakin allekirjoittanut jännitti, kuinka ratsukon käy, mutta ratsastaja selviytyi yllättävästä tilanteesta
 hienosti, ja esterata hypättiin onnistuneesti loppuun asti vain yhden ylimääräisen ympyrän kera.


Yksi welshponi nähtiin palkintojenjaossakin. Tämä pikkuinen tamma herätti kovasti 
ihailua yleisössä hypätessään menestyksekkäästi melkein itsensä kokoisia esteitä.


Parhaimmillaan - tai oikeastaan pahimmillaan - taivas näytti varsin synkältä ja olin jo aivan varma,
 että hetken päästä sade ehtii kilpailupaikalle. Onneksi säästyimme kuitenkin koiranilmalta.


Ratsukko numerolla 1 (#1) avasi paikkojaan liidellen keskiravissa pitkin kenttää odotellessaan 
lähtömerkkiä. Hyvin hyppy sitten lähtikin, ja ratsukon yhteistyötä oli ilo seurata.



Myös suomenhevosratsukot ilahduttivat läsnäolollaan.


Jos saan esittää lopuksi toivomuksen, olisi ihanaa nähdä näin iloisia ja tyytyväisiä ilmeitä jatkossakin!

P.S. Jos odottelet juuri näiden kilpailujen valokuvien julkaisemista, pahoittelen, että kaikkien kuvien valmistuminen luultavasti venyy ensi viikon puolelle sekä tietoteknisten ongelmien että henkilökohtaisten asioiden vuoksi. Sen sijaan sähköpostitse kuvia kyselleet ovat jo kuvansa saaneet, ja edelleen saa sähköpostitse lähestyä, jos kisakuvilla on kiire. Kiitokset kärsivällisyydestä!

4 kommenttia:

  1. Vitsi miten kivoja kuvia! Itse olen tänään myös menossa kuvailemaan Tuomarinkylään kisoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia, Katja, ihana kuulla! :) Tänään onkin hyvä päivä lähteä ulkoiluttamaan kameraa, kun sään pitäisi ennusteiden mukaan pysyä sekä lämpimänä että kauniina koko loppupäivän. Tosin aurinkorasvaa kannattaa varata mukaan, sen verran aurinkokin paistelee. Nähdään Tuomarinkylässä, hienoa saada paikalle muitakin kuvaajia! :)

      Poista
  2. Kuvina aika perushyviä, mutta tuon suokkiratsukon näkeminen aiheutti pienen tyrskähdyksen. Kunnon raketti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Afuze! Kilpailuissa usein jää jokin yksittäinen ratsukko mieleen ja useimmiten juuri sen takia, että ratsukko on tavalla tai toisella aiheuttanut hilpeyttä katsojissa. Tuo mainitsemasi suomenhevosratsukko - tai lähinnä sen nelijalkainen osapuoli - todellakin jäi mieleen ja "kunnon raketti" oli erityisen osuva kuvaus, kun hevonen innosta piukeana ylitti esteitä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...