tiistai 8. maaliskuuta 2016

Tunnelmia GoExpo-messuilta

Minuuttiaikatauluni KUVA&KAMERA-messujen luentojen seuraamista ajatellen meni jälleen kerran vähän hukkaan, sillä suuri osa suunnitelluista ohjelmanumeroista jäi näkemättä. Siinä, missä vuosi sitten istuin tiiviisti päivän kuuntelemassa luentoja, viime sunnuntain messupäivä kului rattoisasti kameratarvikkeita hipelöiden ja erityisesti erilaisia objektiiveja testaten. Suunnitelmien muuttumisesta huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - messupäivä oli kuitenkin erittäin onnistunut ja sain paljon uutta tietoa ja uutta ajateltavaa, ja totta kai ammattivalokuvaajien luentojakin tuli seurattua ja kirjoitettua muistiinpanoja kynä sauhuten. Suuret kiitokset siis Messukeskuksen väelle ja messujen eteen töitä tehneille onnistuneista messuista!


Muistan jo viime vuonna käyneeni ihmettelemässä Kameratorin käytettyjen kameratavaroiden laareja, jotka olivat täynnä tavaraa eikä hinta hirvittänyt. Tuolloin minulla vain ei ollut kameraa eikä oikeastaan niin ymmärystäkään siitä, minkälaisia löytöjä olisin henkilökohtaisesti voinut Kameratorin pisteellä tehdä. Niinpä olin itsekin hämmästynyt, kuinka innostuin tuntikausiksi kaivelemaan pelkästään filtterilaaria ja tutkimaan, mitä jännittävää filtterien joukosta löytyisi. Olin juuri perjantaina sattunut toteamaan työkaverilleni, joka sattuu olemaan ammattivalokuvaaja, etten ole koskaan ostanut messuilta mitään, ja johan tuli tehtyä se ensimmäinen messuostos: vitosen makrofiltteri tyydyttämään suurinta hinkua hankkia kunnon makro-objektiivi. Toivotaan, että filtteri täyttäisi tehtävänsä mahdollisimman pitkään, jolloin lompakkokin kiittäisi.

Ensimmäisen messuilla tehdyn kameraostoksen vastapainoksi on todettava, että enpä ole ennen myöskään yrittänyt messuilla myydä vanhaa kameraani, mutta nyt myös sitä on kokeiltu. Tosin kauppojen hieromisessa kävi vähän niin kuin epäilinkin, että vanhasta kamerasta suurimman hyödyn saa tekemällä siitä puhtaasti opetusvälineen, mutta sen sijaan muista tarpeettomiksi käyneistä tarvikkeista oli helppo päästä eroon antamalla ne ilmaiseksi lahjoitettaviksi eteenpäin niitä tarvitseville. Niinpä kameravanhus lähti messupäivän päätteeksi takaisin kotiin ja odottelee nyt sitä aikaa, että ehdin kaivaa miehen ruuvimeisselikokoelman esiin ja tutkia, mitä siellä kameran sisällä oikein on.

Kunnioitusta herättävä Canon EF 800mm. Mahdoinkohan päästä 
kokeilemaan tällaista ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni?

Kameratorin houkutuksista päästyäni olin jo vakaasti suunnistamassa kohti Docendo-lavaa kuuntelemaan luentoa, kun - kiitos rakkaan mieheni - eksyin jälleen alkuperäisestä suunnitelmastani: Satuimme kulkemaan JAS:n pisteen ohi ja mies totta kai iski silmänsä Canonin 800-milliseen objektiiviin, jota JAS:n edustaja antoi meidän ystävällisesti kokeilla ja näki peräti vaivaa madaltaakseen objektiivin jalustaa niin, että myös minä lyhyehkönä ihmisenä ylsin ottamaan omalla kamerallani ja tällä valtavalla objektiivilla testikuvan. Aikamme ihailtuamme objektiivia matka jatkui Sigman pisteelle, jossa oli liuta objektiiveja esillä ja niitäkin pääsi kokeilemaan oman kameran kanssa. Testasimme kiinteät 500- ja 300-milliset objektiivit sekä 150-600 -millisen putken, jonka perään minäkin olen haikaillut, tosin kilpailevan merkin versiona. Näin jälkeenpäin ei voi kuin todeta, että onneksi eksyimme myös Sigman objektiiveja kokeilemaan, sillä minulla ei ole ollut sen enempää Sigmasta kuin Tamronistakaan kovin korkeaa käsitystä, mutta viikonlopun kokemusten perusteella on aika päivittää tietoja ja korjata näkemyksiä: ainakin kokeilemamme sigmat tekivät todella hienoa jälkeä Canonin rungon kanssa, eikä enää ole lainkaan niin kiveenhakattua, ettei jokin seuraavista objektiivihankinnoista voisi hyvinkin olla Sigma tai Tamron. Se tosin tuli myös selväksi, että seuraavaa objektiivia hankkiessa ei riitä, että tutkii netissä, minkälaisen objektiivin on aikeissa hankkia, vaan on mentävä paikan päälle kokeilemaan oman rungon kanssa: Ennen messuja olisin epäillyt Tamronin olevan näistä 150-600 -millisistä minun makuuni, mutta kun sekä Tamronia että Sigman C- ja S-malleja pääsi ihan itse kokeilemaan, sigmat veivät kyllä voiton. Kumpi sitten olisi enemmän mieleeni, Sigman C- vai S-malli, onkin huomattavasti vaikeampi kysymys, ja loppujen lopuksi kyse on makuasioista, joista ei sovi kiistellä.

Tällainen Sigman 150-600mm objektiivi syntymäpäivälahjaksi, kiitos!

Sigman ja Tamronin 150-600 -millisten objektiivien keskinäinen vertailu johdatti minut Tamronin pisteelle, jolle jämähdin pidemmäksi aikaa. Jälleen sain luvan kokeilla eri objektiiveja, ja sekä 15-30 -millisen että 24-70 -millisen Tamronin objektiivin kokeileminen sai järjestämään mielessäni olevaa ostoslistaa uusiksi ja muuttamaan ostoslistassa olevien objektiivien kiireys- tai tärkeysjärjestystä. Lisäksi Tamronin laajakulmaiset objektiivit tuntuivat niin hyviltä ja myös kuvanlaatu vakuutti siinä määrin, että myös Tamron merkkinä nosti osakkeitaan silmissäni oikein kohisten. Vaikka ne kymmenen vuotta vanhat tamronit ja sigmat ovat saaneet epäilemään näitä merkkejä, on yhdyttävä merkkien maahantuojiin siinä suhteessa, että tänä päivänä nämä objektiivit ovat aivan eri luokkaa kuin vuosikymmen sitten ja muutoksen suunta on ollut nimenomaan positiivinen. Canonilla taitaa sittenkin olla useampi varteenotettava kilpailija ainakin hinta-laatu -suhteen perusteella.

Kopterikamera, kuvauskopteri vai kamerakopteri? Kamerat ovat kovaa vauhtia siirtymässä 
taivaalle lintujen joukkoon, ja totta kai lennätyslaitteisiinkin piti käydä tutustumassa.

Objektiivitestausten jälkeen oli vihdoin ja viimein aika istahtaa kuuntelemaan luentoja. Valokuvaajan, valokuvakouluttajan ja tietokirjailijan, Tiina Puputin, varma esiintyminen ja positiivisuus tekivät suuren vaikutuksen, ja voisin sittenkin kuvitella vielä jonakin päivänä osallistuvani hänen valokuvauskurssilleen, vaikka olenkin pitänyt niitä arvokkaina: kaipa se niin vain on, että hyvästä täytyy myös olla valmis maksamaan. Valokuvauskurssia odotellessa voisi kuitenkin tehdä lähempää tuttavuutta Puputin valokuvausoppaiden kanssa, joista erityisesti hiljattain ilmestynyt POSE - Mallin asento ja ohjaaminen henkilökuvauksessa (Docendo, 2015) oli sunnuntain messuluennon aiheena.


Toinen kuuntelemani luento käsitteli luovaa valokuvausta ja luovuutta ylipäätään. Vasta 24-vuotiaalta mainosvalokuvaajalta Lauri Laukkaselta oli ilmestynyt teos Camp Creative – Luova valokuvaus ja kuvankäsittely (Docendo, 2015), jota luento mukaili, ja tuoreen teoksen esittelyn lomassa yleisö johdateltiin luovuuden alkulähteille ja tarjottiin vinkkejä oman luovuuden lisäämiseksi. Nuoresta iästään huolimatta myös Laukkanen oli hyvä esiintyjä ja luento hyvin mielenkiintoinen muutenkin kuin vain valokuvauksen näkökulmasta. Luulenpa, että niin Puputin kuin Laukkasenkin luentojen antiin palataan vielä myöhemmin perusteellisemmin omissa postauksissaan, sen verran ajatuksia ja hyviä näkökulmia valokuvaajat onnistuivat ainakin minussa herättämään.


Vuosi sitten olin niin haltioitunut päästessäni kuuntelemaan valokuvauksen parissa työskentelevien puheita, että kriittinen näkökulma unohtui ja vasta jälkeenpäin tajusin kuunnelleeni enemmän tai vähemmän myyntipuheita. Tänä vuonna panin merkille viime vuodenkin edestä, että itse asiassa ainakin kuulemieni luentojen ja puhujien vastajulkaistujen teosten nopean selailun perusteella luennot taisivat olla todellisuudessa kirjojen esittelyä tiiviissä muodossa, mutta ehkä tämä olisi pitänyt ymmärtää jo ohjelmatietojen pohjalta. Toisaalta, muistuttivathan valokuvaajat itsekin yleisöä useampaan otteeseen teoksistaan, joita oli mahdollista ostaa jo messuilta. Tämä osoittanee osaltaan, että valokuvaajan työ ei ole pelkkää valokuvaamista, vaan siihen saattaa valokuvaajan oman osaamisen markkinoinnin lisäksi kuulua olennaisesti myös tietokirjojen kirjoittaminen ja niiden markkinointi. Jos siis kaipaa lukuvinkkejä tuoreista valokuvausoppaista, messut ovat hyvä keino etsiä myös uutta ja mielenkiintoista luettavaa.



KUVA&KAMERA -messut pitivät tänä vuonna siinä määrin otteessaan, että Helsinki Horse Fair -messujen puolella tuli käytyä vain pikaisesti ja silloinkin lähinnä tervehtimässä tuttuja ja vilkaisemassa ohimennen niin ohjelma- kuin expotarjontaa. Playssonin ständiltä löytyi odotettavasti tuttuja ja iloisia kasvoja, ja samalla pääsin taas kerran ihastelemaan Kisamatkalla-pöydän upeaa asettelua. Iloinen yllätys oli myös Playssonin ständin välittömässä läheisyydessä ollut Ahdin tilan kepparisirkus, jonka luona kävi kova vilske ja meno vaikutti juuri niin sydämelliseltä ja lämpimältä kuin Ahdin tilalta postissa saapunut kirjekuori värikkään käyntikortin ja pikkuisen viestin kera antoivat ymmärtää.



Kerrassaan mukavat messut, nähdään taas ensi vuonna!

10 kommenttia:

  1. Onko messukuviesi keltaisuuteen joku syy?
    Tuo ensimmäinen Playssonin standiltä otettu kuva on tyyppiesimerkki kuvasta jonka olisi voinut jättää julkaisematta tai sitten kuvaaja olisi voinut vinkata kohteelle ryhdistä, paidannapeista ja sen sellaisista pikkuasioista joilla luodaan huoliteltu vaikutelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Playssonin ständillä otettuja kuvia lukuunottamatta kuvat eivät ole keltaisuutta nähneetkään vaan ovat pikemminkin punertavia, joten kehotan tarkistamaan näyttösi värientoiston (omani näyttää värit melkoisen hyvin verrattuna kalibroitujen laitteiden kuvatulosteisiin). Kiitos myös palautteesta yksittäisestä kuvasta: mietin paidannappeja pitkään, mutta koska kuva oli muuten mielestäni hyvä, päätin sen julkaista. Ehkä tein silmät ristissä pitkän päivän päätteeksi virhearvion, kun kuva noin aiheutti närää, joten päädyin poistamaan sen aiheuttamasta enempää mielipahaa. Kyseinen kuva on tosin myös hyvä esimerkki messuilla ihmisvilinässä otetusta kuvasta tilanteessa, jossa ei ole aikaa ruveta kuvattavaa asettelemaan ja pysty joka yksityiskohtaan kiinnittämään huomiota ihmisvirran kulkiessa kuvaajan ja kuvattavan välissä. Onneksi näistäkin otoksista voi oppia jotain ja yrittää tehdä asia seuraavalla kerralla paremmin :)

      Poista
  2. Tän postauksen lukemisen jälkeen alkoi harmittamaan etten käynyt kamerapuolella ollenkaan, vaan olin koko päivän horse fairissa, ehkäpä ensi vuonna toisin päin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ida, kommentistasi! GoExpon kamerapuoli oli tosiaan niin mainio kaikin puolin, että siihen kannattaa tutustua, kun seuraavan kerran tähän tarjoutuu tilaisuus. Minä puolestani voisin tutustua ensi vuonna taas vaihteeksi tarkemmin hevospuoleen, kun tänä vuonna se jäi vain pikaisen piipahduksen varaan :)

      Poista
  3. Minä en ole koskaan päässyt Go Expoon ja olen ajatellutkin, että siellä kiinnostaisi lähinnä hevospuoli. Tänä vuonna harkitsin lähtöä, mutta muut puuhat veivät voiton (minkä lisäksi minulla oli kaksipäiväinen flunssa). Mutta ehkäpä ensi vuonna pitää lähteä tsekkaamaan, kun siellä kerran pääsee samalla lipulla (?) noin moneen mielenkiintoiseen mukaan.

    Minun ruudullani eivät muuten messukuvat näytä keltaisilta, taitaa tosiaan olla anonyymin omasta näytöstä johtuvaa se. Ja täytyy sanoa, että aika tarkkasilmäinen saa olla, että tuosta Playsson-kuvasta paidannappeja näkee. Tai sitten minun olisi aika tarkastuttaa näköni, kun en kyennyt erottamaan nappeja ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, M! Minullakin alun perin Horse Fair oli se vetonaula, jonka vuoksi ensimmäisen kerran olen GoExpoon lähtenyt. Minun kohdallani vain vuosi vuodelta hevoset ovat jääneet pienemmälle katselulle ja valokuvausosasto kasvattanut suosiotaan. Tosin viime vuonna messuseurasta johtuen tuli käytyä kaikilla muillakin osastoilla, ja paljon nähtävää ja koettavaa nekin toki tarjosivat, vaikka eivät olleetkaan minun suurimman mielenkiintoni kohteena. Suosittelen kyllä lämpimästi GoExpo-messuilla käymistä, sillä ne ovat kokemus sinänsä ja tosiaan yhdellä lipulla pääsee kaikille osastoille.

      Kiitos, kiva kuulla, että maailmasta löytyy toinenkin näyttö, jolta tarkasteltuna postauksen kuvat näyttävät suht normaaleilta :D Ja ei, näössäsi tuskin on mitään vikaa: Poistin närää aiheuttaneen kuvan postauksesta pian postauksen julkaisun jälkeen aiheuttamasta enempää mielipahaa kenellekään, eikä se siksi ole ollut enää nähtävänä kommenttisi kirjoittamisen aikoihin. Ole siis huoleti näkösi suhteen ;)

      Poista
  4. Kivan tunnelman olet saanut vangittua kuviin ja teksteihin! :) Olisipa ollut kiva olla paikalla. Ruotsissa ei tietääkseni järjestetä vastaavanlaisia "kaikki yhteen kokoovia"-messuja... Varsinkaan sellaisia, joissa olisi hevoset myös edustettuina. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Rosse! Toivot sitten ensi vuodeksi talvilomaa GoExpo-messujen aikoihin ja tulet silloin Suomeen käymään, eikö niin? ;) Vaikka GoExpon vastineet sieltä Ruotsista puuttuisivatkin, teillä on siellä niin paljon muuta mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa jo pelkästään hevosiin liittyen, että minä puolestani huokailen kaihoisasti, josko tarjoutuisi sopiva tilaisuus matkustaa lahden yli. Ensimmäisenä "nähtävyytenä" saattaisi listalla olla laukkakisat, joita taas täällä ei pääse seuraamaan. (Vink vink, mistä mielelläni lukisin blogistasi :D)

      Poista
  5. Kiitti kommenteistasi liittyen luentooni, ja toivottavasti tosiaan nähdään jossain vaiheessa kurssilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia itsellesi, Tiina! Jatkan kotisivujesi seuraamista, niin että ajan ja paikan ollessa otolliset voin ilmoittautua kurssille :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...