sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Metsän siimeksessä


Suomalaisessa suurkaupungissa - tai ainakin Suomen mittakaavassa suuressa kaupungissa - on se hyvä puoli, että voi yhtä aikaa asua sekä kaupungin keskustassa että lähellä luontoa. Suuren osan elämästäni olen asunut lähellä metsää, ensimmäisissä kodeissani oikeastaan aivan metsän reunassa. Muutaman viime vuoden asuin niin keskustassa kuin vain voi asua, ja useimmiten ikkunasta ja parvekkeelta sai tuijotella autoja, liikennevaloja tai talonseiniä ja -kattoja. Onneksi tuolloin oli lyhyt kävelymatka joelle ja luonnon keskelle. Tämä kaupunkilaistyttö oli kuitenkin onnesta soikeana, kun muuton myötä pääsi takaisin lapsuudesta tuttujen maisemaelementtien keskelle: Ikkunasta ja parvekkeelta näkyy jälleen metsää silmän kantamattomiin, ja silloin tällöin saattaa sopivasta kulmasta katsottuna nähdä kerrostalojen takaa esiin ilmestyvän junan vilahtavan näkökentässä. Olen odottanut kovasti kevättä muun muassa valon lisääntymisen takia, ja luontovalokuvaukselle omiaan oleva asuinpaikka saa odottamaan kevättä ja totta kai tulevaa kesää entistä enemmän.


Reilu vuosi sitten hakkasin päätäni seinään yrittäessäni saada kompaktikameralla kivoja pisarakuvia, mutta kameran tarkennus aiheutti harmaita hiuksia ja lopulta niin suuren kyllästymisen kompaktikameran rajallisuuteen, että huusholliin hankittiin kunnon järjestelmäkamera. Niinpä pahoittelen jo tässä vaiheessa postausta, että pisarakuvien suhteen valokuvaus lähti hieman käsistä ja pisaroita on ihailtavana monesta eri kulmasta...


Asutuksesta huolimatta lähimetsä on saanut olla yllättävän luonnontilaisena, 
eikä parhaimmillaan ihmisen läsnäoloa edes huomaa.




Kun lunta on vielä maassa ja koivujen oksat vain lehdettömiä rankoja, 
kuuset ja männyt vihreissä neulaspuvuissaan ilahduttavat vehreydellään.




Vaikka sää oli ikävän harmaa kuten yleensä silloin, kun innostun lähtemään päivälenkille kameran kanssa, se ei haitannut KUVA&KAMERA -messuilta hankitun makrofiltterin testaamista. Siinä, missä pisaroiden perässä tuli varvisteltua kohti yläilmoja oikein urakalla, puolukanvarpujen ja pienten kivien äärellä kyykisteltiin melkein nenä kiinni kuvauskohteessa. Kapea syväterävyysalue yllätti jälleen, vaikka olin yrittänyt säätää aukkoa pienemmäksi edellistä makrokuvauskokeilua terävämpien kuvien toivossa. Lopputulos oli kyllä parempi kuin viimeksi, mutta harjoituksia jatketaan edelleen. Kun kukat alkavat kukkia, makroiluharjoitukset ovatkin mitä mainioin tekosyy laittaa kukkakuvia esille joka tuutista!

4 kommenttia:

  1. Millä ohjelmalla muokkaat kuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, käytän kuvien muokkaamisessa yleensä Lightroomia mutta tarvittaessa myös Photoshopia :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...