lauantai 16. tammikuuta 2016

Kuvankäsittelyn 7 kohdan systeemi (1/21)


Lupailin vuoden ensimmäisessä postauksessa 21-osaista postaussarjaa kuvankäsittelystä ammattilaisten - tai siis yhden maailmanlaajuisesti tunnetun ammattilaisen - johdolla. Tämä ammattilainen on Scott Kelby, joka on valokuvaaja, suunnittelija ja palkittu kirjailija ja joka tunnetaan muun muassa Photoshop User -lehden toimittajana, julkaisijana ja perustajana, Layers-lehden päätoimittajana sekä Adobe Photoshop Seminar Tourin koulutuspäällikkönä ja Photoshop World Conference & Expon teknisenä johtajana - ei siis mikään turha mies.

Kelbyltä on julkaistu suomenkielisenä vuonna 2008 kirja Parhaat käytännöt Adobe Photoshop CS3 (alkuperäinen teos Scott Kelby's 7-Point System for Adobe Photoshop), kustantajana readme.fi. Kirjassa opastetaan 21 harjoituksen avulla, kuinka Kelbyn kehittelemää 7 kohdan systeemiä hyödyntämällä latteastakin valokuvasta saa upean. Jokaisessa harjoituksessa selostetaan yksityiskohtaisesti, mitä pitää tehdä, ja harjoitukset suositellaan tehtäväksi nimenomaan Kelbyn valitsemia valokuvia käyttäen. Näiden harjoitusten lomassa Kelby paljastaa kikkoja, kuinka kuvista saa entistä hienompia. Tekijänoikeuksiin vedoten en tietenkään voi kopioida kirjaa kannesta kanteen blogiini ja julkaista harjoituksissa käytettyjä kuvia, vaan postaussarjani tulee sisältämään vain ydinkohtia harjoituksista sekä näitä kiinnostavia nippeleitä ja harjoituskuvina blogissa toimivat omat valokuvani. Luvassa on joka tapauksessa hyödyllinen postaussarja Photoshopin käytöstä, mutta ohjeet ovat totta kai sovellettavissa myös muihin kuvankäsittelyohjelmiin. Suosittelen silti lämpimästi Kelbyn teoksen lukemista, jos rautalangasta väännetyt Photoshop-ohjeet havainnollistavien kuvien kera kiinnostavat: Siinä, missä kuvankäsittelyoppaissa usein esitellään, mitä kaikkea kuville voi tehdä, tässä oppaassa lähdetään liikkeelle alkuperäisestä valokuvasta ja opetellaan kohta kohdalta 7-kohtainen systeemi, joka periaatteessa toimii kuvaan kuin kuvaan, mutta kaikkia 7 vaihetta ei ole pakko käyttää. Harjoitukset tekemällä tulee samalla opituksi Kelbyn mielestä Photoshopin seitsemän tärkeintä ominaisuutta.

Systeemi koostuu seuraavista vaiheista:

1. Adobe Camera Raw -käsittely
2. Käyrien säätäminen
3. Tummat ja vaaleat alueet
4. Valolla maalaaminen
5. Kanavien säätäminen
6. Tasojen sekoitustilat ja tasomaskit
7. Terävöitysmenetelmät

Aloitetaan harjoitus 1/21.

1. Adobe Camera Raw -käsittely vastaa melko pitkälti samoja säätöjä, joita monet tekevät Lightroomissa heti alkuunsa: Ensin valkotasapaino kohdalleen värilämpöä säätämällä, sitten valotus (Exposure). Myös tummien alueiden (Blacks) voimistaminen kylläisyyden ja tummuuden lisäämiseksi on olennainen työvaihe tässä kohtaa.


Ylemmästä kuvasta lähdettiin liikkeelle - varjojen suhteen ero ponin etu- ja takapään välillä on melkoinen! 
Alempi kuva on valmis siirrettäväksi Lightroomista Photoshopiin seuraavaa työvaihetta varten.

2. Ensimmäisen kohdan voi hyvin tehdä Lightroomissa, mutta toisesta kohdasta eteenpäin käytössä on Photoshop, jossa kuvaa muokataan tasojen (Layers) avulla. Käyrien (Curves) avulla säädetään kuvan varjojen, vaaleiden alueiden ja keskisävyjen kohdevärit. Yksinkertaisimmat säädöt saadaan helposti tehtyä pipettien avulla ilman, että tarvitsee koskea itse käyrän kuvaajaan. Varjojen säätämiseen käytetään Photoshopissa mustan pisteen pipettityökalua, keskisävyihin harmaan pisteen pipettityökalua ja vastaavasti vaaleiden alueiden yksityiskohtien säilyttämiseksi valkoisen pisteen pipettityökalua. Mustan ja valkoisen pipettityökalun kohdalla on hyvä huomata, että kumpaakaan arvoa ei säädetä aivan tappiin, jotta yksityiskohdat erottuisivat kuvasta: vaaleita alueita ei siis ole tarkoitus tässä kohtaa polttaa puhki aivan valkoisiksi, mutta ei myöskään tummia alueita tukkia täysin mustiksi, ja pipeteille säädetään väriarvot tämän mukaan.

Kun esisäädöt pipettien avulla on tehty, ne otetaan kuvassa käyttöön klikkaamalla pipeteillä niitä vastaavia kohtia kuvassa: Esimerkiksi mustalla pipetillä voidaan klikata vaikkapa mustaa ratsastuskypärää ja valkoisella pipetillä valkoisia ratsastushousuja. Tämän jälkeen työvaihe päätetään yhdistämällä tasot (Flatten Image).


Tasomaskit käyrineen ynnä muut vastaavat saa esiin klikkaamalla Layers-
välilehden alareunassa olevan valikkorivin musta-valkoista ympyrää.

3. & 4. Jotta tummia alueita päästään vaalentamaan ja vaaleita alueita säätämään paremmin, tehdään ensin kuvasta kopio omaksi tasokseen (Ctrl + J), jota sitten muokataan älykkäiden suotimien avulla (Convert for Smart Filters). Esimerkkikuvassa aurinko jää ratsukan taakse ja ponin kaulan yläpuolelle kallistuneen ratsastajan varjo saa hevosen etupään huomattavasti tummemmaksi kuin auringon puolella olevan takapään. Tätä ongelmaa sekä osaltaan liian tummiksi muuttuneita varjoja voidaan vaalentaa (Image -> Adjustments -> Shadows/Highlights) tasomaskin lailla toimivan suodintason avulla. Kun tämä maskin vaikutus käännetään toisinpäin (Ctrl + I), päästään tulkintani mukaan valomaalaamaan, kun varjoja vaalennetaan maalaamalla siveltimellä (Brush) halutut kohdat vaaleammiksi.


Kuvan vaaleimpiin alueisiin saadaan väriä ja yksityiskohtia näkyviin liukuväritasomaskin (Layers -> tasomaskivalikosta Gradient) avulla. Koska esimerkkikuvassa suurin ongelma oli eri paria oleva ponin etu- ja takapää, yritin liukuvärimaskin avulla muuttaa ponin taakse jäävää osaa kuvasta ja samalla ponin takapäätä tummemmaksi värierojen pienentämiseksi. Ja taas tasot yhdistetään tämän työvaiheen, kuten kaikkien muidenkin, päätteeksi ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä.

Toisin kuin kirjan harjoituksessa, jouduin käyttämään tasomaskia ja älykkäitä suotimia useamman kerran ja vuorotellen vaalensin varjoja (Shadows) tai vähensin valoja (Highlights) tarpeen mukaan ponin etu- ja takapään osalta.

5. Kanavien säätäminen tarkoittaa käytännössä värisävyjen säätämistä. Siinä, missä kirjan harjoituksessa kuvaa muutettiin väreiltään lämpimämmäksi, minä tulin siihen tulokseen, että sinertävän suotimen avulla päästään esimerkkikuvan kanssa parhaaseen tulokseen.


Värisävyjen säätäminen valmiiden suodinten avulla tapahtuu Layers-välilehden alareunan
 työkalurivin musta-valkoista ympyrää klikkaamalla ja valitsemalla Photo Filter.

6. Tasojen sekoitustilalla viitattaneen väriavaruuksien muuttamiseen ja jonkin eri väriavaruuden avulla tehtyihin muutoksiin, joita kuvaan halutaan. Tähän palataan myöhemmissä harjoituksissa.

7. Viimeisenä työvaiheena on kuvan terävöittäminen tarpeen mukaan. Tässä käytetään apuna ensin epäterävää maskia (Unsharp Mask), jonka jälkeen häivytetään epäterävä maski (Fade Unsharp Mask), sillä terävöitys saattaa aiheuttaa kuvaan värireunuksia, väripilkkuja ja muita väriongelmia.

Lopputulos näyttää tältä:


Ei kuva vieläkään minusta fantastiselta näytä, mutta ensimmäisen harjoituksen avulla jyrkästä varjosta ponin pääpuolessa päästiin kiitettävästi eroon. Lightroomiin ihastunut minäni käyttäisi tämän vielä kertaalleen Lightroomin ja oman jälkikäsittelysysteemini läpi, jotta kuvaan saisi enemmän eloa.

Kuten sanottu, suosittelen lämpimästi tutustumaan Kelbyn teokseen: minusta askel askelelta käydyt työvaiheet esitetään kirjassa todella hyvin ja selkeästi, ja lisäksi Kelby perustelee, mitä milläkin työvaiheella tavoitellaan tai miksi se tehdään. Valitettavasti kaiken tämän välittäminen eteenpäin eri esimerkkikuvia käyttäen on kuitenkin hyvin haastavaa, kun aivan erilaisia valokuvia ei kuitenkaan voi käsitellä täsmälleen samalla tavalla. Siinä, missä kirjan ensimmäisessä harjoituksessa muokattiin rannalla laukkaavan ratsukon kuvaa, joka oli kuvattu vastavaloon meri taustanaan ja väreiltään lähtökohtaisesti varsin harmaa, käyttämässäni esimerkkikuvassa taas suurin ongelma ei ollut värittömyys ja harmaus vaan auringon suunnasta johtuvat jyrkät varjot ei-toivotuissa paikoissa. Kirjan esimerkkikuvan muokkaamisessa tutustuttiin jokaiseen seitsemään kohtaan, mutta tämän postauksen esimerkkikuvan muokkaaminen taas ei valitettavasti käynyt aivan niin suoraviivaisesti. Toivottavasti saitte kuitenkin jotain irti tästä postauksesta ja ehkä uusia välineitä omaankin käyttöönne. Tärkeintä oli kuitenkin saada seitsemän kohdan systeemin juonesta kiinni, jotta jatkossa voin keskittyä eri harjoitusten yhteydessä esittelemään tarkemmin hieman eri vaiheita ja yksityiskohtia, ja näin postauksista ei tulisi tolkuttoman pitkiä ja raskaita luettavaksi: olihan kirjassa pelkästään tästä ensimmäisestä harjoituksesta melkein 20 sivua, joten postaus aiheesta on hyvinkin tiivis kirjaversioon verrattuna.

9 kommenttia:

  1. Olikohan tämä teksti täysin tekijänoikeuksien mukainen? Olisit valinnut edes sellaisen kuvan jossa ei tunnistettava alaikäinen ratsastaja kun kuitenkin tavallaan kopioit kirjan kirjoittajan tekstit nettiin. Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä. Mietin vaan kun kuvaajat ovat niin herkkänahkaisia kuviensa suhteen niin millainen suoja kirjoittajilla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tekijänoikeuksia on tosiaan hyvä miettiä aina, kun hyödyntää jotakin muuta kuin puhtaasti omaa tajunnanvirtaa. Tämän postauksen osalta voit olla huoletta: jos olisit nähnyt itse Kelbyn kirjan ja vertaisit sitä tähän postauksen tekstiin, voisit todeta itsekin, että kirjan teksti ja kuvat ovat kaukana minun tuotoksestani (itse asiassa ainut selvä yhteneväisyys kirjaan on systeemin kohtien otsikot 1-7, mutta niitäkään en väitä keksineeni itse vaan kerron systeemin muodostuvan sellaisista vaiheista). Käytännössä olen ensin opetellut harjoituksen kirjan ohjeiden avulla alkuperäisen harjoituskuvan kanssa ja sen jälkeen yrittänyt soveltaa oppimaani aivan toiseen kuvaan - ja saanut todeta, ettei systeemin soveltaminen mennytkään aivan "oppikirjan" mukaan, joten postaus itsessäänkään ei silloin voi olla täysin kirjan harjoituksen mukainen. Näin ollen on siis virheellistä väittää, että olisin kopioinut kirjan blogiini. Minusta on kuitenkin reilua kertoa, mistä olen oppini kaivanut (toki tämän saman opin voisi kaivaa monesta muustakin kirjasta mutta eri tavalla esitettynä), sillä kirja on minusta sekä tutustumisenarvoinen että kertoo Kelbyn menetelmästä ja työvaiheista paljon yksityiskohtaisemmin kuin minä tulen blogissani tekemään. Jos luit koko tekstini, huomaat varmasti nopeasti, että postaus ei sisällä melkein 20 kirjansivun verran tavaraa, joten plagioinnista ei voi olla kyse. Mitä taas tulee kirjan harjoitusten esimerkkikuviin, niiden kohdalla on nimenomaan kunnioitettu valokuvaajan tekijänoikeuksia, mistä johtuen en iskenyt niitä postauksen kuvitukseksi, vaikka niiden avulla olisin varmasti päässyt vakuuttavampaan lopputulokseen :)

      P.S. Kuva ratsukosta on otettu kilpailuissa: siis julkisella paikalla, jossa saa kuvata. Kuva ei millään tavalla saata ratsukkoa epäedulliseen valoon, joten kuvan käyttäminen esimerkkikuvana juuri tämän postauksen yhteydessä ei ole yhtään sen kyseenalaisempaa kuin minkä tahansa muunkaan postaukseni osana.

      Poista
    2. Kysyit kirjan kirjoittajan oikeuksista. Aiheesta löytyy hyvin tietoa muun muassa Kirjailijaliiton tekijänoikeuksia koskevasta tekstistä ja Opetus- ja kulttuuriministeriön Tekijänoikeuden perusteita -artikkelista. Vastaus pohdintaasi lyhyesti ja ytimekkäästi jälkimmäisen linkin tietojen perusteella: "Tekijänoikeus ei suojaa aihetta, ideaa, metodia, periaatetta, tietosisältöä tai juonta." Niinpä voit todellakin olla huoletta, sillä minun blogissani kunnioitetaan Suomen lakia - myös kirjailijan tuotosta suojaavaa tekijänoikeuslakia :)

      Poista
    3. En ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa ekan anonyymin kommentin kanssa. Asioista joista ei ei tiedä, ei kannata yrittääkkään päteä. Kuten selvästi tekijänoikeuksista on parikin juttua jäänyt ekalta anolta opettelematta :D

      Poista
    4. Kiitoksia kommentistasi! Niin, asiat voi tosiaan esittää monella eri tavalla ja tässä tapauksessa olisin itsekin esittänyt ensimmäisen anonyymin kommentin hieman eri tavalla. Jos taas yritetään suhtautua ymmärtäväisesti ensimmäiseen kommenttiin, muistakaamme sanonta "kysyvä ei tieltä eksy". Ylipäätään tekijänoikeusasiat ovat vaikeita: pääsäännöt ovat minusta jokseenkin maalaisjärjellä pääteltävissä, mutta kuten lakiasioissa usein, näistäkin löytyy poikkeukset ja hyvässä lykyssä poikkeuksen poikkeukset. Silloin lienee turvallisinta suhtautua asioihin pienellä varauksella ja tutkia ennen hutkimista :)

      Poista
  2. Kiva kirjoitus eikä tosiaan mitään ongelmaa tekijänoikeuden kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ensimmäinen varmasti positiivinen palaute tästä postauksesta :) Paljon kiitoksia kommentistasi, Annukka!

      Poista
  3. Tuo Kelbyn systeemi on sinänsä ihan pätevä, mutta käytännössä nyt kahdeksan vuotta myöhemmin nuo asiat voi tehdä kaikki suoraan Raw-kuvalle Lightroomissa. Yleensä nuo valomaalauksien maskit ovat sen verran epätarkkoja, että nekin onnistuvat Lightroomin siveltimillä.

    Kelbyn tyylin ongelma on juuri tuo "20 sivua ensimmäisestä harjoituksesta". Hän jaarittelee kirjoihinsa sivumäärän isoksi. Itse pidänkin enemmän Katrin Eismanin kirjoista, jos oikeasti pitää Photoshopilla tehdä kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja vinkistäsi, kenen Photoshop-oppaisiin kannattaa seuraavaksi perehtyä! Itse asiassa kirjahyllystä taitaakin löytyä paremman puoliskon haalima Eismanin Photoshopin käyttöön liittyvä teos, mutta jostain syystä sen pääasiallinen tehtävä on toistaiseksi ollut koristamassa hyllyä muka niin vanhana ja ehkä vanhentuneenakin. Täytyykin vinkkisi innostamana kaivaa kirja esiin ja tehdä lähempää tuttavuutta :)

      Juuri tuo harjoitusten pituus on minusta sekä Kelbyn teoksen vahvuus että heikkous: Toisaalta kiva, että asiat väännetään rautalangasta, jos Photoshopin nappulat ja kikat eivät ole ihan hallussa. Toisaalta taas harjoituksia tulee käytyä läpi ja tosissaan harjoiteltua vain silloin, kun tietää oikeasti olevan aikaa syventyä niihin pidemmäksi aikaa kerrallaan - alkuvuoden jälkeen siis hyvin harvoin. Ja olen samaa mieltä kanssasi, että varsinkin Lightroomin ystävänä voisi päästä huomattavasti helpommallakin, jos ei ehdoin tahdoin tekisi asioista itselleen vaikeampia tekemällä ne väkisin Photoshopilla. Olen yrittänyt perustella itselleni tätä asioiden tekemistä hankalasti osaltaan niin, että uuden opetteleminen tekee aivoille hyvää ja - ainakin toivottavasti - pitää myös mielen virkeänä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...