lauantai 5. joulukuuta 2015

Uusi aluevaltaus: perhekuvaus

Alkukeväästä valokuvausharrastus lähti käsistä, kun uuden kuvauskaluston myötä pääsin valokuvauksessa aivan uudelle tasolle. Kesän valokuvasin pääasiassa ratsastuskilpailuja ja ystävieni hevosia kotitalleilla. Kesän ja syksyn aikana pääsin myös ensimmäisiä kertoja tekemään tilauskuvauksia uusiin maisemiin uusien ihmisten ja heidän hevostensa kanssa, ja nautin näistä kuvausreissusta valtavasti.  Oli ihanaa huomata, kuinka paljon iloa ottamani kuvat toivat.

Alkusyksystä ystäväni pyysi minua kuvaamaan syntymäpäiväjuhliaan: olin toki saanut kutsun juhliin aivan tavallisena vieraana, mutta pyyntö valokuvauksesta huolehtimisesta ilahdutti minua kovasti ja tarjosi erinomaisen tilaisuuden päästä tekemään uusi aluevaltaus hieman erilaisen tapahtumakuvauksen ja ihmisten valokuvaamisen saralla. Tällainen tapahtumakuvaus ja ennen kaikkea syntymäpäiväsankarin ja juhlavieraiden valokuvaaminen oli hauskaa ja kuvat onnistuivat yli odotusten. Etenkin lapsivieraiden valokuvista olin todella innostunut, ja ystäväni juhlien myötä ihmisten valokuvaaminen alkoi kiinnostaa aivan eri tavalla kuin ennen. Loppusilauksena oli pyyntö valokuvaamaan minulle entuudestaan tuntematonta nuorta paria kissansa kanssa. Hevosten ja muiden eläinten valokuvaaminen jatkuu varmasti myös ensi vuonna, mutta näiden lisäksi ihmisten valokuvaaminen noussee tärkeään osaan myös Mediatuotanto Suvililjan palvelutarjonnassa.



Nuoren parin kuviin tavoiteltiin jouluista tunnelmaa, vaikka sää oli kaikkea muuta kuin jouluinen: edellisyön myrskyn jäljiltä tuuli oli vielä navakka ja sää pikemminkin syksyisen harmahtava ja kostea kuin aurinkoinen, vaikka aurinkokin varovasti näyttäytyi. Jouluisen tunnelman toivossa kokeilimme kuvausrekvisiittana punaista sateenvarjoa - punainenhan on joulun väri - ja kynttilälyhtyjä muurin päällä. Kynttilälyhdyt osoittautuivat hyväksi ideksi, vaikka liekkien valo ei aivan kameraan asti yltänytkään. Sen sijaan sateenvarjo sai lähtöpassit sivummalle ensimmäisten otosten jälkeen.



Minun työni oli helppoa, kun valokuvattavat olivat niin luonnollisia kuvaustilanteessa ja toimivat kuin vanhat tekijät. Esimerkiksi kissa oli liukas sylissä pidettäväksi lapaset kädessä, joten pariskunta siirtyi aivan oma-aloitteisesti lähemmäs kivimuuria, jolloin kissakin pysyi hieman paremmin sylissä, kun rouva pääsi istumaan. Tämä siirto osoittautuikin erinomaiseksi ideaksi myös kuvien tunnelman kannalta, ja suuri osa kuvista otettiin tällä asetelmalla.



Valokuvattavana oleminen voi tuntua jännittävältä, ja muun muassa allekirjoittanut tuntee olonsa varsin epämukavaksi ja kaikkea muuta kuin luontevaksi, jos pitäisi yrittää poseerata. Tämä pariskunta kuitenkin oli kuin omassa kuplassaan ja kuvattavana yhdessä: sanoja ei juuri vaihdettu, mutta ajatuksia vaihdettiin katseiden välityksellä. Minua valokuvaajana koskettaa se yhteisymmärrys ja sanaton kommunikointi, joka ainakin minulle välittyy tämän pariskunnan kuvista.



Koska kauneus on katsojan silmässä, käsittelin onnistuneimmat otokset useammalla eri tavalla, jotta eri värimaailmoilla varustettujen kuvien joukosta löytyisi varmasti myös pariskunnan mieleen olevat kuvat. Niinpä yksi ja sama kuva saattoi olla sekä vahvoissa että hempeissä väreissä, mustavalkokuvana tai seepian sävyissä ja monenlaista näiden väliltä - mahdollisimman luonnollista versiota unohtamatta.



Suosikkiotokseeni on hyvä lopettaa: jouluista tai ei, ainakin rakkaus ja kiintymys välittyy kuvista. Ja kuten rouva antoi ymmärtää, pariskunta toivoi pikemminkin kauniita yhteiskuvia koko kolmihenkisestä perheestä kuin perinteisiä jouluperhekuvia. Kuvien saamasta iloisesta vastaanotosta ja jatkokäytöstä lähipiirin joulukorteissa voinee päätellä, että ennätyslyhyestä kuvausrupeamasta huolimatta kuvauksiin käytetty aika ei välttämättä lainkaan korreloi onnistumisen kanssa: vaikka kuvat oli otettu ennen kuin ehdin kissaa sanoa, päästiin yhteistyössä oikein onnistuneeseen lopputulokseen. Suuret kiitokset kuvien upealle pariskunnalle ja heidän ihanalle kissalleen!

2 kommenttia:

  1. Onpas kivoja kuvia! Erityisesti noi kaks ylintä on tosi kivoja! Nimenomaan välittyy rakkaus ja kiintymys niistä kuvista. Jouluisia kuvia nyt on hankala saada ilman perinteistä joulumaisemaa, mitä ei taida tänä vuonna tulla kun vettä vaan satelee kaatamalla. :(

    Käsittelyissä parhain kuva on ehdottomasti tuo kakkonen. Ykkönen on vähän turhan seepia mun makuun, kakkosessa on just sopivasti lämpöä ja tuo valoefekti oikealta on kiva. Kolmonen on mun makuun vähän turhan kylmä, nelosessa taas on se kiva valojutska ja sommitelmakin toimii hyvin! Viiminen on liian käsitelty mun makuun, liian keltainen ja liian puhkipalanut vaaleilta kohdilta. Kissan ilme on kyllä ihan muy bueno! :D

    Koitan tuijotella tota neljättä kuvaa ja ottaa selvää, onko mallien naamat palaneet osittain puhki vai näyttääkö se vaan siltä. Voi olla, että ei oo puhkipalaneet mutta muuten vaan kirkkaat. Lightroomhan sen paljastaa, mutta missään tapauksessa ei näytä pahalta! Onnistunut kuva!

    Tällasia perheitä itekin vois kuvailla! :D Lapsien kuvaus on kuitenkin aika ehdoton no-no ainakin meikäläiselle, se kun vaatii vähän lasten kanssa toimeentulemistakin, mikä itseltä ei oikein onnistu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset, Tiia, kommentistasi! Kiva kuulla mielipiteitä juuri näistä kuvista, kun aihepiiri ei ol aivan ominta kuvausaluettani - ainakaan vielä :)

      Hienoa, että pariskunnan välinen rakkaus ja kiintymys välittyy kuvista myös sinulle! Sitä tulee helposti sokeaksi omille kuvilleen ja saattaa nähdä niissä sellaista, mitä kuvaustilanteessa on selvästi aistinut, vaikkei sama tunne ja kokemus välttämättä näkyisi enää kuvissa niin selvästi. Niinpä on mukava kuulla, että sinä havaitsit saman kuin minä, joten en ole aivan omiani kuvitellut :D

      Minäkin olen tyytyväinen kakkoseen, vaikka siinä etenkin ihmisten ihonväri on jotenkin niin vaaleanpunainen, että se hiukan häiritsee minua. Nyt, kun sanoit, ykkönen on tosiaan hyvin seepia ja ehkä vähempikin olisi riittänyt. Kolmonen on kuvista värimaailmaltaan vähiten muokattu ja sen pitäisi vastata parhaiten värimaailmaltaan todellisuutta. Minustakin todellisuuden kylmät sävyt kaipasivat pääsääntöisesti lisää lämpöä väreihin. Näkemyksesi nelosesta taas on kuin minun suustani :) Viimeinen kuva on tosiaan reippaasti käsitelty ja oikein alleviivattu hempeää tunnelmaa. Tämä hempeä tyyli on noussut syksyn aikana yhdeksi suosikikseni, vaikkakin myönnän sen sopivan hyvin harvoihin kuviin. Tyyli tosiaan jakaa mielipiteitä: toisiin se iskee, toisten mielestä on jo aivan liian siirappista ja niin edelleen :D Juuri näiden mielipide-erojen takia kaikista tämänkin postauksen kuvista löytyy +/- 10 värimaailmaltaan erilaista versiota, vaikka postaukseen laitoin vain yhdet versiot :)

      Piti ihan tarkistaa, kun mietiskelit noita puhkipalaneita kohtia. Lightroomin mukaan tosiaan neljännestä kuvasta ei löydy puhkipalaneita kohtia sen enempää kuin tukkoon menneitäkään kohtia :) Sen sijaan viimeisessä kuvassa taivas on osittain palanut puhki, aivan kuten arvelit.

      Kuvien perhettä oli kyllä hienoa kuvata: taas pääsi toteamaan hiljaa mielessään, että valokuvauksesta oli muutakin iloa kuin kauniit kuvat, sillä valokuvauksen myötä pääsin tapaamaan nämä ihanat ihmiset. Ken tietää, vaikka sinunkin blogissasi nähtäisi viimeistään ensi vuoden puolella perhekuvia? Nälkä kasvaa syödessä ja sitä rataa. Ehkä huomaamme jonain päivänä, että kaikki alkoi hevosista mutta kehittymisen ja uusien haasteiden vastaanottamisen myötä hevoset vaihtuivatkin pääosasta aivan muihin kuvauskohteisiin. Tehdäänpä vuoden päästä taas vertailua, mitä on tullut vuoden 2016 aikana valokuvattua eniten ja miten :D

      Paljon kiitoksia, Tiia, kuvia koskevasta rakentavasta palautteesta ja kehuista! Tällaisia kommentteja on aina ihana saada :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...