maanantai 28. joulukuuta 2015

Täysikuukuvausta

Yleensä nämä harvinaiset tilaisuudet menevät minulta sivu suun, 
mutta kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.


Ennen joulua uutisoitiin, kuinka edellisen kerran täysikuusta joulupäivänä on saatu nauttia vuonna 1977. Vaikka täysikuu sinänsä ei ole mikään kovin harvinainen ilmiö, pitihän sitä itsekin kokeilla kuukuvausta, kun siihen kerran tarjoutui mahdollisuus - juuri joulupäivänä 25.12.2015. Myönnetään, että pilvet kyllä hieman vaikeuttivat puuhaa lipuessaan mielellään kuun eteen. Kun pilvet vielä liikkuivat oikein vauhdikkaasti, myös aukot pilviverhossa olivat pian jo ohittaneet kuun ja taas piti odotella, että kuu pääsisi näyttäytymään uudelleen. Otollisen kuvausajankohdan lisäksi olin saanut joululahjaksi kameralehden, josta Instagram-tilin seuraajat jo tietävätkin, ja lehden mukana tuli "pikaohjekortteja" muun muassa kuukuvauksesta. Totta kai minun piti päästä kokeilemaan, onko korteista mihinkään, jos ei tunne kyseistä valokuvauksen osa-aluetta entuudestaan. Kortti osoittautui suureksi avuksi, kun ensimmäistä kertaa edes yritin valokuvata kuuta, ja kortti tarjosi lähtöarvot, joista lähteä tositilanteessa liikkeelle ja sitten vain muuttaa asetuksia tarpeen mukaan. Ei näistä tämän postauksen kuukuvista vielä täydellisiä tullut, vaikkakin ne ovat parhaita, mitä olen tähän mennessä itse ottanut. Oli myös hauska huomata, että täyskenno ja vain 200-millinen objektiivi riitti tähänkin hommaan, vaikka 200 mm:n objektiivi tuntuu välillä pelkästään ratsastusta valokuvatessa lyhyeltä. Hyvin se nähtävästi silti riittää myös taivaankappaleiden valokuvaamiseen, jos pidempää objektiivia ei ole käytettävissä.


Pikaohjeiden mukaan sopivat manuaaliasetukset kuukuvaukselle ovat 1/250, f/5.6 ja ISO 800.


Objektiivivalinnaksi suositellaan kroppikennolla vähintään 300mm:n ja täyskennolle vähintään 500mm:n objektiivia. En kiistä pikaohjeen oikeellisuutta, mutta lisäisin, että yrittänyttä ei tässäkään kohtaa laiteta ja myös ei-niin-optimilla millimetreillä varustetuilla objektiiveilla kannattaa kokeilla, jos vähänkään kiinnostaa: lopputulos voi yllättää positiivisesti.


Kameran tukeminen tripodin avulla on suositeltavaa. Valitettavasti koko omaisuutta ei ollut mahdollisuutta rahdata jouluksi vanhempien luo, joten minullakaan ei ollut tripodia käsieni ulottuvilla, mutta näköjään hyvin pärjäsi ilmankin, jos vain kädet saa pidettyä riittävän vakaina. Jos tripodia olisi kuitenkin tullut ikävä, sopivien tukien löytyminen kuvaustilanteessa on vain haaste valokuvaajan mielikuvitukselle ja selätettävissä oleva hidaste.


Myös pikaohjeissa kehotetaan ottamaan testiotos ja säätämään ISO-arvoa niin, että kuun pinta olisi sopivasti valottunut ja terävä. Ylemmissä kuvissa tämä on onnistunut hyvin, mutta näissä kahdessa viimeisessä kuu on valitettavasti palanut puhki. Ilman kuun uhraamista pilviä kuun ympärillä ja kuun valon kajoa ei olisi kuitenkaan saanut kuvaan näin selvästi. Ehkä reipas ylivalottuminen on tässä tapauksessa ihan ok?


Lopuksi pikaohjeissa annetaan "top tip": Valotusaikaa ei kannata pidentää ISO-arvon pitämiseksi pienempänä, sillä taivaankappaleet liikkuvat sen verran nopeasti, että pidemmällä valotusajalla kuusta saattaa tulla epätarkka.

Jos täysikuukuvaukset jäivät tekemättä tältä joululta, kun 25. - 26.12. olisi tähän ollut mahdollisuus, ei hätää: Seuraava tilaisuus tarjoutuu jouluna 2034, joten tässä on 19 vuotta aikaa kaivaa valokuvausvälineet esiin pölykerrosten alta ja tutustua vähintäänkin pikaohjeiden avulla onnistuneiden kuukuvien metsästämiseen.

2 kommenttia:

  1. Jee, hyvä, että oli apua! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain - kiitos! Itse asiassa siinä kävi niin, että pikaohjekortit menivät mieluisuusasteikolla sen Digital Darkroom -CD:nkin ohi ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...