perjantai 18. joulukuuta 2015

"Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä"

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Joidenkin asioiden tärkeyden ymmärtää vasta sitten, kun niistä on joutunut luopumaan. Blogiexpo viime lauantaina päättyi minun osaltani varsin masentuneissa tunnelmissa, kun Canonin rungostani hajosi suljin kesken valokuvaamisen. En vielä tuolloin ollut varma, mikä rungon heittämän virhekoodin aiheutti, vaikka minulla toki oli omat epäilykseni, jotka sittemmin osoittautuivat oikeiksi. Kun maaliskuussa ostin kameran, suurin pelkoni oli sen hajoaminen ja nimenomaan sulkimen pettäminen, suljin kun lienee kameroiden heikoin lenkki ja käytössä kuluva osa. Minua kauemmin valokuvausta harrastaneet saivat lopulta minut vakuutettua siitä, ettei valokuvaamista tarvinnut pelätä: valokuvaamaan oppii vain valokuvaamalla, ei suljinta säästelemällä, ja jos sulkimen elinkaaren pää tulee vastaan, se on sitten sen ajan murhe.

Viimeisten kymmenen kuukauden aikana olen valokuvannut enemmän kuin koko tähänastisen elämäni aikana, vaikka minulla on aina jonkinlainen kamera ollut käytössäni pian 20 vuotta. Näiden kuukausien aikana kamera on kasvanut käteeni kiinni - nyt vasta ymmärrän, mitä valokuvaajat tällä ilmaisulla tarkoittavat. Olen kehittynyt valokuvaajana valtavasti, vaikka edelleen on myös valtavasti opittavaa, ja harjoitellessani suljin on ollut kovalla koetuksella. Niinpä sulkimen hajoaminen ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, vaikka aivan vielä sen aika ei toki olisi pitänyt olla.

Kiitos Gigantin ja JAS-tekniikan erinomaisen ja ripeän palvelun, jouduin olemaan vain muutaman päivän ilman runkoani, vaikka alunperin huoltotoimenpiteisiin ilmoitettiin kuluvan ainakin 1-2 viikkoa ja tuttavapiirissä varoiteltiin mahdollisesti vieläkin pidemmistä huoltoajoista. Nämä muutamat päivät saivat minut kuitenkin tajuamaan, kuinka tärkeäksi valokuvaus on minulle muodostunut. Kirjoitin loppukesästä postauksen läheisten ihmisten arvostamisesta jo heidän elinaikanaan, ja nyt yritän herätellä teitä taas huomaamaan, mitkä asiat ympärillä ovat itsellenne todella tärkeitä ja rakkaita  - tällä kertaa huomion kohteena ovat nimenomaan muut kuin ihmiset ja eläimet. Kun vajaa kymmenen vuotta sitten minulla oli yli vuosikymmenen odottamisen jälkeen mahdollisuus alkaa käydä ratsastustunneilla kerran viikossa, se oli tuolloin toiveideni täyttymys ja arvelin, ettei mikään harrastus voisi koskaan voittaa hevosia ja ratsastusta. Tämä viikko osoitti, että itse asiassa pystyn vielä pitämään ratsastustunneista taukoa pitkin hampain, mutta jos ja kun nykyinen runko joskus tulee tiensä päähän, ei siinä auta muu kuin hankkia mahdollisimman pian uusi tilalle: jotenkin sitä vain näkee kameran etsimen läpi niin paljon paremmin ja valokuvaus itsessään tuo niin valtavasti iloa.

Antoine de Saint-Exupéryn pienoisromaaniin Pikku prinssi sisältyy paljon viisauksia. Sieltä löytyy myös lyhyt ja ytimekäs selitys, miksi juuri tuosta alkukeväällä ostetusta kamerasta on tullut minulle niin tärkeä:

"Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle."


2 kommenttia:

  1. Ymmärrän tuntemuksesi paremmin kuin hyvin. Kameran kanssa olen kokonainen, ilman en. Vaikka en kykenekään enää (terveyssyiden vuoksi) kuvaamaan yhtä paljon kuin ennen, tietoisuus siitä että ystäväni kamera on ja pysyy, on tärkeä.
    Hienoa että kamerasi huolto sujui jouhevasti, nyt vaan suljinta laulattamaan ja kuvaamaan meidän kaikkien blogisi seuraajien iloksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia kommentistasi, Salla! Hienoa löytää muita samalla tavalla ajattelevia ja tuntevia :) Sinähän onnistuit jo kommenttisi toisessa virkkeessä muotoilemaan myös minun tuntemukseni sanoiksi: kamera tekee tietyllä tavalla kokonaiseksi - varsinkin, jos on tottunut katsomaan maailmaa sen läpi.

      Olin todellakin sekä positiivisesti yllättynyt että hyvin tyytyväinen saamaani palveluun, kun tuli aika testata, kuinka tämä elektroniikan huoltosysteemi toimii. Tosin niin ilahduttiin Gigantissakin viestistäni, kun kerroin tyytyväisyydestäni - loppu hyvin, kaikki hyvin ja kaikille osapuolille hyvä mieli :)

      Kyllä vain, ensitilassa suljin pääsee taas hommiin ja nähtäväksi jää, onko kuvauskohteena Ratsastuskeskus Ainon avajaiset sunnuntaina vai kenties Tuomaan Markkinat ensi viikon puolella, kun markkinoiden viimeiset kuvausmahdollisuudet alkavat olla käsillä. Niinhän sitä sanotaan, että jaettu ilo (tässä tapauksessa valokuvat) on kaksinkertainen ilo ja vielä suurempi se ilo on silloin, kun saa kuulla, että kuvat ovat tosiaan tuottaneet iloa myös teille lukijoille. Suuret kiitokset, Salla, mieltä lämmittävästä kommentistasi ja oikein mukavaa joulunodotusta!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...