maanantai 19. lokakuuta 2015

Valokarnevaali 2015

Linnanmäellä järjestettiin 10. - 18.10.2015 jo kymmenettä kertaa Valokarnevaali-tapahtuma, johon huvipuiston syyskausi huipentuu. Olin ensimmäistä kertaa Valokarnevaaleilla vuonna 2011, joten tänä vuonna oli jo korkea aika käydä toisen kerran nauttimassa valoshowsta. Kuten saattoi odottaa, Valokarnevaalien viimeisenä iltana ihmisiä oli pakkautunut Linnanmäelle valtava määrä. En muista, milloin olisin nähnyt myös valokuvaajia samassa paikassa samaan aikaan niin paljon. Kerrankin sää suosi, vaikka lokakuinen syysilta olikin aika kirpeä. Linnanmäellä oli kuitenkin lämmin, iloinen ja viimeistään tuntia ennen sulkemisaikaa myös hyvin odottava tunnelma, sillä Valokarnevaalin loppuhuipennuksena kävijät pääsivät ihailemaan ilotulitusta.

Valokarnevaali tarjosi upean tilaisuuden päästä ilmaiseksi harjoittelemaan pimeässä valokuvaamista. Soudin ja huopasin viimeiseen asti, viitsinkö lähteä tänäkään vuonna Linnanmäelle asti, vaikka olin puhunut koko viikon Valokarnevaaleista ja siitä, kuinka tapahtumasta saisi varmasti hienoja kuvia - jos siis onnistuisin saamaan asetukset yhtä hyvin kohdilleen kuin aloittajan tuurillani alkukeväästä Eart Hour -kuvien kanssa. Kun sitten huomasin Rajalan järjestäneen oikein valokuvauskurssin Valokarnevaaleilla valokuvaamiseen liittyen, tulin siihen tulokseen, että minäkin haluan harjoittelemaan hiukan erikoisempiin olosuhteisiin. Tänä vuonna harjoitukset on pidetty omin voimin, mutta kuka tietää, josko minäkin ensi vuonna pääsisin ensimmäiselle valokuvauskurssilleni.


Luulenpa, että harva Lintsillä käyvä onnistuu tekemään reissun syömättä mitään.



Maailmanpyörä, Helsinki-pyörä, nykyään Rinkeli. Tämä valtava pyörä piti tietenkin 
kuvata monesta eri suunnasta ja kokeilla, miltä eri tavoin rajatut kuvat näyttävät.




Kyöpelinvuoren Hotelli oli upea ilmestys väriä vaihtavine valoineen, 
ehdottomasti suosikkini tämän vuoden Valokarnevaaleilta.




Sen siitä saa, kun yrittää ilman jalustaa ottaa vauhdikasta valokuvaa pyörivästä laitteesta
 valotusajalla 1/4 sekuntia. Ilman objektiivin kuvanvakaajaa yritys olisikin ollut aivan 
toivoton, mutta kuvanvakaajan ansiosta lopputulos oli juuri ja juuri pelastettavissa.



Kun otin jalustan käyttöön, kuvien terävyyskin parani selvästi. Tosin vieläkin 
olisi ollut varaa parantavaa. Muistutuksena seuraavaa kertaa varten: Ota tripodi!
 Monopodi ei ole riittävän vakaa näin pitkillä valotusajoilla, vaikka sen kanssa 
onkin helpompi liikkua ihmispaljoudessa kuin kolmijalan kanssa.



Nyt minäkin olen nähnyt sen, nimittäin lentävän lautasen!





Kuinka monta eri laitetta pystyy ahtamaan yhteen kuvaan? 
Ainakin kolme: Panoraama, Maisemajuna ja Raketti.



Siinä, missä Rinkeli on Linnanmäen laitteena klassikko ja siksi pakko kuvata 
moneen kertaan, nämä helikopterit olivat jotenkin niin hellyyttäviä, että nekin tuli 
kuvattua useampaan kertaan yksi lempilaitteistani, Linnunrata, taustallaan.




Loppuhuipennuksena ollut ilotulitus. Tätä kuvaa katsoessa en voi kuin olla ylpeä 
itsestäni: Viime vuodenvaihteessa ottamiani ilotulituskuvia katsoessani minua lähinnä 
hävetti säälittävät räpellykseni, mutta Valokarnevaalien ilotulituskuvia kehtaa jo esitellä. 
Kehitystä on siis tapahtunut, vaikka edelleen on paljon opittavaa. Tästä on hyvä jatkaa!

Valoisaa syksyä teille kaikille!

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia mieltä lämmittävästä kommentista! :)

      Poista
  2. Lintsin valokarnevaali on kyllä aina yhtä upea! Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi, kommentista ja kehuista! Valokarnevaali on tosiaankin hieno tapahtuma ja tuo valoa syksyn harmauteen ja pimeneviin iltoihin. Sitä sopisi käydä ihastelemassa vaikka joka vuosi :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...