keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Rauniokoira


Kesällä oli tarkoitus tehdä yhtä ja toista ja toteuttaa muun muassa joitakin valokuvausprojekteja. Kilpailukuvaukset hevosten parissa veivät kuitenkin voiton ja pitivät niin kiireisenä, että moni muu kuvauskohde sai jäädä odottamaan aikaansa. Ajatuksissani työnimellä "Rauniokoira" kulkenut projekti tuli kuitenkin toteutettua elokuun loppupuolella: Lopputulos ei ollut aivan samanlainen kuin se kuva, jonka mielessäni näin, mutta jostakin se harjoittelu täytyy aloittaa.

Rauniokoira-projektissani päässäni on ollut kuva faaraokoirasta raunioissa. Olen varmaankin nähnyt jossain koirakirjassa rotuesittelyn yhteydessä tällaisen kuvan, sillä se nousi niin selvästi faaraokoiran yhteydessä mieleeni. Mielikuvan toteuttamisessa valokuvaksi oli joitakin rajoitteita aina lähtien käytettävissä olevan koiran rodusta ja lähialueen maisemista, mutta ehkä aikaansaannostani voisi kutsua suomalaiseen kontekstiin istutetusta rauniokoirasta: ajokoira vuosikymmeniä vanhassa lähiömaisemassa ränsistyneiden tiilitalojen edustalla. Itse kuvauspaikka on minusta kolkko, synkkä ja ankea ja kaiken lisäksi jotenkin kammottava jopa päiväsaikaan, sillä paikka on niin hiljainen ja kuollut - siis aivan erinomainen paikka rauniokoirakuvieni taustoiksi. Valitettavasti massiivisen rakennuskompleksin luomat varjot ja hyvin aurinkoisen päivän kova valo olivat vaikea yhdistelmä, eikä vaaleimpien kohtien palamiselta puhki vältytty. Se annettakoon kuitenkin anteeksi, sillä tunnelman välittyminen kuviin oli tällä kertaa pääosassa harjoituksia. Miten mahdoin onnistua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...