keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Valokuva: muistoja menneisyydestä

Toukokuun valokuva-aiheisen arvonnan osallistumisviesteissä näkyi, kuinka erilaisia merkityksiä valokuva voi saada ihmisestä riippuen, mutta jokainen arvontaan osallistunut mainitsi valokuvan merkitsevän itselleen myös muistoja:

"Minulle valokuva merkitsee pysähtymistä, pientä ohikiitävää hetkeä tästä maailmasta. -- Näistä muuten ohimenevistä tilanteista jää muistoksi kaunis valokuva, jonka kautta voi palata kaikkiin niihin tunteisiin ja tunnelmiin, mitä ottohetkellä koettiin."
"Valokuvat merkitsevät minulle rakkaita muistoja menneisyydestä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka usein hautautuvat viinilasin äärelle katsomaan vanhoja valokuvia ja nauttimaan niiden tuomista tunteista - kuului niihin sitten iloa tai surua. Tästä voikin päätellä, että rakastan kuvia, joissa voidaan lähes käsin kosketella hetken tunnetta."
"Valokuvat on niiin ihania muistoja menneisyydestä! -- En oo mikään taitava kuvaamaan, mutta tykkään tallettaa muistoja kuvien muodossa..."
"Valokuva merkitsee minulle sitä, että jää muisto jostain tärkeästä ja kauniista hetkestä tai asiasta kuvan muodossa."
"Valokuva merkitsee ennen kaikkea muistoa, pientä ohimennyttä onnenhetkeä, johon voi kuvaa katsomalla palata."
"Valokuva merkitsee minulle pysyvää muistoa, joka on ihana kaivaa esiin albumista ja katsella, muistella taltioituja hetkiä."

(Arvontapostauksen kommenteista voi käydä tutkimassa, kuka sanoi kokonaisuudessaan mitäkin ja kuka on minkäkin viisaan pohdinnan takana!)

Valokuvasta on moneksi, ja jokainen näkee valokuvan hiukan eri tavalla: suurissa linjoissa ei ole merkittäviä eroja, mutta sävyeroja on senkin edestä. Sama pätee valokuvaan kuvana: kuva ei muutu, vaikka useampi eri ihminen katsoisi sitä, mutta jokainen ihminen näkee ja tulkitsee sen hieman eri tavalla sekä kiinnittää eri asioihin kuvassa huomiota.


Jokainen varmasti näkee yllä olevassa kuvassa etualalla heinikossa vinoon kasvaneen männyn sekä kettingin, taustalla harvan sekametsäkaistaleen. Yksi saattaa kiinnittää huomiota kuvassa näkyviin puu- ja kasvilajeihin, toinen ehkä miettii kettingin tarkoitusta tai huomaa puuhun laitetun rautalankavyyhdin. Kuvan maiseman omin silmin nähneelle mieleen saattaa tulla kuvan maiseman ympäristö, jota ei kuvassa näy: kettingin toisessa päässä seisova vanha mänty sitä ympäröivine pensaineen, keltainen ja jo parhaat aikansa nähnyt maatilan päärakennus tai ehkä päärakennuksen sivulla, lähellä kuvan puuta oleva vanha kaivo, jonka puukannen päälle lapsia kiellettiin ankarasti menemästä. Kuvan maisemissa lapsuutensa mummolareissuja viettänyt saattaa unohtua toviksi muistoihinsa, joissa kettingin toisessa päässä olevaa puuta vasten nojasi lauta pensaiden suojassa. Laudan asetteleminen kahden puun välissä roikkuvan kettingin päälle vaati pikkutytöltä joka kerta saman kokeilun, missä kohtaa kettinki oli lähinnä maata ja missä asennossa lauta oli tukevimmin kettingin päällä. Kun lauta oli huolellisesti aseteltu paikoilleen, sen päälle saattoi istahtaa ja alkaa potkia jaloilla varovasti vauhtia. Jos hyvin kävi, joku aikuinen saattoi tulla antamaan vähän vauhtia muistuttaen samalla varovaisuudesta huteran keinulaudan kanssa. Tässä kuvan keinussa minäkin pikkutyttönä keinuin monet kerrat käydessäni maalla isovanhempieni luona. Aika on kulunut ja aikoinaan pienet keinujat ovat kasvaneet isoiksi. Vanhaa keinulautaa en muista nähneeni enää vuosiin pensaiden takana piilossa, ja kettinkikin on ollut niputettuna jo hyvän aikaa. Lapsuuden mummola on kokenut paljon muutoksia vuosien varrella. Vanhat männyt kuitenkin seisovat yhä edelleen paikoillaan kuin pihapiiriä vartioiden. Kuvan maisema itsessään ei ole juuri muuttunut yli 25 vuodessa, vaikka maiseman ympärillä on radikaalejakin muutoksia tapahtunut. Tämän maiseman minä haluan muistaa tällaisena jatkossakin.

Mikä sopisikaan paremmin taustamusiikiksi lapsuuden muistoihin sukeltamiseen kuin Tilkkutäkki-albumin "Lapsuuden usko", joka on varmasti tullut ainakin monelle nuoremman sukupolven edustajalle tutuksi rippileirillä: oltiinhan silloinkin vielä aika lapsia.


P.S. Sain idean postaukseen Ifolorin kesäkuvauskurssin kolmannen viikon tehtävästä, jossa on tarkoitus kuvata itselle tärkeä luontokuva kaupunki- tai maalaismaisemissa. Postauksen maisemakuvalla osallistuin viikon kuvakilpailuun siltä varalta, että arpaonni suosisi ja pääsisin palkinnoksi teettämään Ifolorilla kuvasta seinälleni canvas-taulun. Onko teillä rakkaita maisemia ylitse muiden ja onko joku niistä ollut rakas lapsuudesta asti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...