tiistai 21. heinäkuuta 2015

Tunnelmia maaseudulta


Maaseudulla on aivan omanlaisensa maailma: asiat tuntuvat olevan jotenkin yksinkertaisempia ja mutkattomampia kuin kaupungissa, elämä kulkee rauhallisesti omilla raiteillaan ja jopa eläinten pitäminen tuntuu tapahtuvan pitkälti maalaisjärkeä käyttäen ilman, että siitä on tehty rakettitiedettä. Maalla asumisessa on tietenkin myös omat haasteensa jo pelkästään pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen takia, eikä elämä välttämättä ole aivan sitä, miltä se kaupunkilaisen silmin ja maaseutua romantisoivien lasien läpi katsottuna näyttää.

Viime lauantai kului mukavasti pääasiassa autossa istuen, kun matkan määränpäänä oli maalla asuvat sukulaiset. Kovin montaa tuntia ei perillä ehditty olla, ja siitäkin vähästä suurimman osan aikaa satoi. Kuvaussuunnitelmani menivät siis pahemman kerran pieleen: minä kun olisin niin mielelläni ottanut valokuvia maaseutumaisemista ja luonnosta, jollaisesta kaupunkilainen muuten pääsee hyvin harvoin nauttimaan. Sen verran ehdin kuitenkin laittaa kameran suljinta laulamaan juuri ennen sateen alkamista, että seurustelu ilmeisesti isäntämaatilaa lähimmän naapurin kissan kanssa saatiin taltioitua. Niin seurallista ja ystävällistä kissaa - se käyttäytyi aivan kuin koira - en olekaan aiemmin tavannut, vaikka monen muun lähitienoon kissan kanssa olenkin ehtinyt tehdä tuttavuutta viimeisten 20 vuoden aikana.

Olimme sisarusteni kanssa lähdössä yhdelle naapuritiloista kyläilemään, kun ovesta ulos astuessamme rapuilla odotti tumma, raidallinen kissa. Se oli kuulemma jokapäiväinen vieras ja odotti nytkin ilmeisesti lihapulla-annostaan. Kun annosta ei alkanut kuulua, kissa teki ensin meidän kanssamme tuttavuutta ja päätti sitten lähteä mukaamme kävelylle.


Kun jäimme pihalle hetkeksi ihmettelemään, pihan portille ehtinyt kissa kääntyi katsomaan taakseen kuin ihmetellen, mihin oikein jäimme kuhnaamaan. Kun emme ymmärtäneet laittaa vauhtia, se katsoi ensin portilla maantietä vasemmalle ja oikealle, ja kun liikettä ei näkynyt, se heittäytyi tielle selälleen.





Hetken kissa makoili tiellä kuin odottaen: "Eikö ne tolvanat tosiaankaan ymmärrä tulla rapsuttamaan!" Aikansa turhaan odotettuaan kissa alkoi kieriskellä maassa kuin olisi piehtaroinut hevosen tapaan.


Astuessamme portista maantielle ja suunnatessamme askelemme naapuritilaa kohti, kissa yllättäen lähti tallustelemaan kanssamme samaa matkaa tietä pitkin.




Välillä kissa lähti vauhdilla laukaten omille teilleen tien vieressä olevalle pellolle, mutta joka kerta se tuli takaisin tielle ja otti meidät kiinni.

           


Sitten taisi kissalla hätä yllättää kesken seurustelun. Samoihin aikoihin myös taivas repesi ja muusta kyläilyporukasta jälkeen jäänyt kuvaajakin sai laittaa juoksuksi ehtiäkseen kissan luota sateensuojaan ennen läpimäräksi kastumista. Sinne jäi kaunis raitakissa pellon laitaan, ja luultavasti sekin suuntasi kulkunsa lähimmän rakennuksen suojiin.



2 kommenttia:

  1. Aika tuima toi viimenen :D Mutta katti oli ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kissaa nolotti, kun ei saanut rauhassa hoitaa tarpeitaan ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...