sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kansallinen Poninäyttely Vermossa 25. - 26.7.2015


Kuvankaunis, 2-vuotias wpb-t. Westerhuis Valerie ja yksi viikonlopun onnistuneimmista otoksistani


Vermon Kansallinen Poninäyttely on jälleen tältä vuodelta ohi, ja tunnelmat ovat vähintäänkin ristiriitaiset: Eilen aurinko paistoi luultavasti pilvettömältä taivaalta, hiki virtasi ja valokuvaajan varustuskin petti pitkistä hihoista ja lahkeista huolimatta. Jatkossa täytyy pitää visusti mielessä, että edes muutaman tunnin kuvausreissulle ei ole lähtemistä ilman poolopaitaa - ei edes keskikesän helteessä tai varsinkaan silloin! Valitettavasti omistan nykyään vain yhden poolopaidan, ja sekin on musta Back on Track. Koska sain eilen päähänpiston lähteä polkupyörän kanssa Vermoon ja polkemista riittikin reilu 40 kilometriä, ajattelin mustan paidan olevan huono idea. Näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että eipä se vaaleanpunainen, pitkähihainen paitakaan ollut hyvä idea ilman korkeaa kaulusta. Ehkä myös valokuvaajan varustukseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota, kameralla kun ei ole näyttänyt olevan kovin suurta hätää tämän kesän sääilmiöiden keskellä. Tosin tänään saatiin nauttia tämän kesän taatusta kesäsäästä eli sateesta, joka parhaimmillaan yltyi oikein kaatosateeksi. Pari tuntia sateessa seisottuani ja poneja kuvattuani sadesuojaan käärityllä rungolla ja sääsuojatulla objektiivilla ei edelleenkään ollut mitään hätää, vaikka sydäntä hiukan kylmäsikin se vesimäärä, joka varpailleni putosi aina laskiessa kameran "lepoasentoon". Sen sijaan kuvaaja oli kastunut päästä varpaisiin läpimäräksi, eikä minkäänlaista sateensuojaa - paria Bahamajaa lukuun ottamatta - näyttänyt olevan tarjolla Vermon päärakennuksenkin ollessa sunnuntain suljettuna. Ei siinä lopulta auttanut muu kuin kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä kotiin, vaikka toista näyttelypäivää olisi ollut vielä monta tuntia jäljellä ja eniten odottamani ohjelmanumerot (lue: aikuiset suomenpienhevoset) vasta edessä. Sade tuntuu olevan tänä kesänä - tosin niin tuntui olevan viime talvenakin - lähes jokapäiväinen vieras, joten minunkin lienee aika päästää irti päähänpinttymästä, jonka mukaan sadetakki ja kurahousut kuuluvat päiväkotiin, ja hankkia itselleni kunnon sadetakki. Minulla on ollut sadetakki ja kurahousut viimeksi päiväkodissa, joten suosituksia etenkin hyvistä sadetakeista otetaan enemmän kuin mielellään vastaan. Toiveissa olisi löytää sadetakki, joka sopisi valokuvaamisen lisäksi myös ratsastukseen, joten mikään kovin liehuva se ei saisi olla. Ei kellään olisi omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi Kingslandin läpinäkyvistä sadetakeista?




Yllä olevien kuvien pojat olivat samassa kehässä samaan aikaan ja edustavat siis samaa rotua. Arvaatko, mitä rotua?


Viikonlopun sää näkyi varsin hyvin myös poninäyttelyn otoksissani: Eilen oli kirkasta ja valoisaa, joten tarkat ja terävät kuvat olivat jokseenkin taattuja, ellei kuvaaja itse onnistunut säheltämään omiaan. Eilispäivän kuvia tutkiessani joukosta löytyikin omaan silmääni jokunen helmi, jotka pääsevät luultavasti myös portfolioon, kunhan saan sellaisen koottua jossain vaiheessa. Sen sijaan tänä aamuna sää oli suorastaan masentava, ja kuvasaldoon tutustuttuani masentaa entistä enemmän. Pieni sade - sellainen, jossa itsekin vielä pärjäsi hyvin ilman sateenvarjoa - kuvissa on ihan kiva, eikä se liiemmin häiritse kuvaamista. Sen sijaan sen kyllä huomaa, milloin sade on yltynyt lähinnä kaatosateeksi, sillä kuvien onnistumisprosentti pieneni siinä kohtaa reippaasti, ja kuvien tausta on yhtä vesipisaraa. Myös rungon sadesuojan aiheuttamat vaikeudet nähdä, mitä oikein olen kuvaamassa, lisäsivät omalta osaltaan suoraan poistoon meneviä ruutuja: olisi ehkä pitänyt rajata osa kehästä otetuista kuvista hiukan väljemmin, ja näin yritin loppua kohti tehdäkin, mutta huteja väistämättä tulee, jos ei tosiaan näe, mitä kaikkea etsimestä katsottuna kuvaan ylipäätään pitäisi mahtua. Ei siis mitään uutta auringon - tai tässä tapauksessa sadepilvien - alla!


Ei tarvinne erikseen mainita, mitkä kuvat tässä postauksessa ovat aurinkoiselta lauantailta ja mitkä sateiselta sunnuntailta. Myös yleisöalueella olevien ihmisten pukeutuminen oli muuttunut radikaalisti yön aikana.


Vaikka poninäyttelyviikonloppu ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan haasteita riitti, oli hienoa olla tänäkin vuonna näyttelyhulinoissa mukana. Molemmille päiville riitti paljon nähtävää ja ponit olivat ihania. Erityisesti nostan hattua tänään aamupäivällä esiintymisvuorossa olleille, sillä sade ei näyttänyt pahemmin häiritsevän esittäjien ja esiteltävien ponien menoa. Kun tämän viikonlopun kuvat on käsitelty ja saatu esille, on aika suunnata katseet seuraaviin hevostapahtumiin. Heti Vermosta kotiuduttuani alkoi myös seuraavien Vermon poninäyttelyiden odotus, ja toivon mukaan ensi vuonna sääkin heittelee vähemmän. Kansallista Poninäyttelyä 2016 odotellessa!



Voikkoja shetlanninponeja ei voi koskaan olla näyttelyissä liikaa! Tässä suloinen ori Pirttirannan Gold, joka ajoittain teki parhaansa yleisön viihdyttämiseksi.



Vauhdikasta menoa päästiin seuraamaan aika ajoin, ja etenkin kunniakierroksella ponit esittäjineen panivat parastaan ruusukkeet liehuen. Yllä ravaa komea SH-o. Usvaniityn Jaarli.



Pikkuruinen minishetlanninponiori Milli's You Got It sai näyttelykansan huokailemaan ihastuksesta. Vajaa vuosi sitten ponin korkeudeksi on Vermossa mitattu 72,5 cm. Mikähän mahtoi olla ponin mittaustulos tänä vuonna? Tuskin paljon tuota enempää, mutta pieni se totta tosiaan oli pienikokoisen esittäjänsäkin rinnalla!



Toista kertaa elämässäni pääsin seuraamaan valjakkoajoa, tosin ensimmäistä kertaa ulkotiloissa. Erotuksena edelliseen kertaan, tyylikkäitä eivät olleet vain ponit varusteineen ja kärryineen, vaan myös ajajat olivat pukeutuneet hienosti. Tätä lajia kokeilisin mielelläni itsekin!



Olen kuvannut ratsastuskilpailuja koko kesän ja vielä näyttelyissäkin päädyn seuraamaan ratsastusta. No, minkäs teet, kun käyttöluokat hyvin erilaisine ratsukoineen ovat vain osoittautuneet hyvin mielenkiintoisiksi. Kuvan kaunis kimo on connemaratamma Rockfield Arctic Glow.





2-vuotias sph-o. Jules oli kaunis rotunsa edustaja: ilme on niin suomenhevosen kuin voi olla - ihana!



3-vuotias sph-o. Hagelundin Aarre käänsi tänäkin vuonna katseita upealla värityksellään.



En ole koskaan ollut erityisemmin ihastunut russeihin rotuna, mutta russ-r. Kotimäen Xerox oli kyllä niin sympaattinen ja ihastuttava tapaus, että sai minut toisiin aatoksiin. Jos russit tosiaan ovat tällaisia, minun täytyy jatkossa ottaa tavaksi myös russien näyttelykehän seuraaminen! Olisikohan mitenkään mahdollista saada poninäyttely järjestetyksi ensi vuonna yksikehäisenä, niin että pystyisin näkemään ja valokuvaamaan kaikki ponit?


Lisää kuvia lauantailta ja sunnuntailta löytyy kuvagalleriasta!

8 kommenttia:

  1. Peukku ylös polkemalihaksille! On ne sinulla aika kovat!

    Jonkin sortin värifriikkinä (etenkin suokkien kohdalla) toivon kyllä kovasti että tuo Hagelundin Aarre saa jatkaa sukuaan ja saa astuttavaksi jonkun isomerkkisen tamma :D Jos vaikka sattuisikin ja varsa olisi oikein kunnolla kirjava. Odotin jo tänä vuonna että Silvolan Elmerin astuma isomerkkinen tamma olisi varsonut, mutta se olikin jäänyt tyhjäksi.

    Lasten +50 suojakertoimella olevat vesikestävät aurinkorasvat on kyllä ihan superia kisakuvaamiseen :D Vaikka palan nopeampaa kuin voi sulaa, tuota kun lyö itseensä 3h välein niin ei kärähdä. Minulla on nyt muutamana kertana ollut sadetakkina ihan tavallinen rukkan takki :D Juuri sitä lapsien mallia. Ihan paras. Ei tule reikiä, eikä lepata koska on painavaa kangasta. Ainut huono puoli takissa on että se on liian pieni... Housutkin löytyy, mutta niitä en ole nitä juuri pitänyt kun ovat kokoa leveälle ja huono kuminauha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia! :)

      En tiennytkään, että sinä olet samanlainen värifriikki juurikin suomenhevosten kohdalla kuin minäkin - kivaa! :D En muista, oliko vuoden 2013 vai 2014 poninäyttelyt, joissa värifriikkejä hemmoteltiin suomenpienhevosten kehässä oikein urakalla, kun oli tosiaan isomerkkisiä moneen lähtöön, Hagelundin Aarretta isoine merkkeineen ja onhan se muutenkin erikoinen väritykseltään, valkopää jäi hyvin mieleen, ja muistaakseni myös kaksi voikkoa maitovarsaa oli mukana. Myöskään itsellä ei ole tullut törmättyä ruunikoihin ja mustiin suomenhevosiin muualla kuin kuvausreissuilla, ja noissa näyttelyissä oli niitäkin. Vielä, kun osuisi joskus kimo suomenhevonen missä tahansa koossa kameran eteen! :)

      Hmm.. Häpeäkseni on myönnettävä, aurinkorasvassa ei ollut tällä kertaa muuta vikaa kuin se, ettei se huutanut käsilaukusta, enkä itse tajunnut esimerkiksi niskaa suojata: minullahan oli pitkähihainen paita ilman valtavia kaula-aukkoja, mutta kun kamerareppu roikkui koko päivän selässä, se oli huomaamattani myös vetänyt selkäpuolelta paidan reunaa alemmaksi - oppia ikä kaikki. Vaikka minäkin palan herkästi auringossa, en onneksi pala aivan noin helposti kuin sinä. Nostan peukkuja ahkeralle aurinkorasvan käytöllesi - täytyykin ottaa sinusta mallia! :)

      Kiitos Rukka-vinkistä! Olin aivan unohtanut Rukan sadetakit, vaikka minulla oli myös lapsena sellaisia ja kurahousuja myös. Hyviähän nuo Rukat ovat ja kestäviä, enkä muista, että omatkaan Rukat päiväkotiajoilta olisivat joutuneet pois käytöstä hajoamisen vaan juuri pieneksi tulemisen takia. Paljon kiitoksia, Tuulia, näistä vinkeistä! :)

      Poista
  2. Voi että on upeita kuvia ja poneja! Pitäisi itsekin raahautua jonnekkin kuvailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suski, kommentista ja mieltä lämmittävistä kehuista! Poninäyttelyt ovat tosiaan kokemisen arvoisia jo pelkästään näyttelyihin osallistuvien ponien takia: toinen toistaan kauniimmissa ja suloisemmissa poneissa kyllä silmä lepää itse kullakin! Ehdottomasti etsit sinulle sopivan hevostapahtuman vielä, kun kesää on jäljellä, ja lähdet hevosia kuvaamaan. Jos laitat kuvia jonnekin esille, minulle saa tulla vinkkaamaan, mihin kamerasi kanssa suuntasit ja millaista kuvasatoa tuli: toisten ottamia kuvia on aina mukava nähdä ja katsoa :)

      Poista
  3. Suosittelen ihan rukan sadetakkia ja kurahousuja. Eivät ehkä mukavimmat, mutta pitävät varmasti vettä ja hinta kohdallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja vinkistä! Kävin edellispäivänä tutustumassa lähimmän Prisman valikoimaan, ja löytyihän sieltä lopulta lasten osastolta tarpeeksi pieniä Rukan sadevaatteita. Nyt minäkin olen taas sadetakin onnellinen omistaja, ja sadehousuja palaan tutkimaan, jos pelkällä sadetakilla ei tunnu pärjäävän :)

      Laatu ja hinta ovat ehdottomasti tärkeät ja hyvät puolet Rukan sadevaatteissa, kotimaisuus tietysti erinomainen lisä. Käyttömukavuudessakaan en huomannut ainakaan ensimmäisellä käyttökerralla valittamista. Olipa mukavaa saada tämän postauksen yhteydessä muistutuksia juuri Rukan sadevaatteista: muuten en olisi luultavasti muistanut niiden olemassaoloa lainkaan. Kiitos siis näistä muistutuksista ja suosituksista! :)

      Poista
    2. Ole hyvä! Meinasinkin vinkata lasten osastoa, jos on pienikokoinen. Siellä ne maksavat vieläkin vähemmän ;) 164 cm takki ja housut vastaavat varmaan jopa s-kokoa. Aikuisten mallit ovat hirveät teltat minun päälläni. Joskus löysin itselleni jopa haalarimallin kurahousut lasten osastolta ja tietenkin ne lähtivät matkaan (jalkalenksut ovat nimittäin hyvä lisä jos käyttää ratsastuksessa....olishan ne tietenkin voinut ommella "aikuistenkin" kurahousuihin, mutta sopivat kuulemma leikkisään mieleeni oikein hyvin)

      Poista
    3. Minulle kävi aivan samalla tavalla, että aikuisten pieninkin hyllystä löytyvä koko sadetakista oli päällä kuin teltta ja housuja en viitsinyt edes kokeilla. Lasten osastolla kokoa 164 cm taas ei enää ollut, mutta hyvältä se 158 cm:kin tuntui päällä ja hyvin toimi käytössä sateenvarjon jatkona, kun 1,5 viikkoa sitten kenttäkisojen maasto-osuudella sadekuuro yllätti. Lasten osastolla eräs pariskunta katsoi pitkään, kun sovitin itselleni sadetakkia, mutta onneksi kassalla ei kysytä, tulevatko lasten vaatteet käyttöön lapselle vai aikuiselle ostajalle itselleen :D

      Olet oikeassa, että kuralenksut kurahousuissa ovat kätevät! Siinäkin suhteessa lasten osaston valikoimia on kiva hyödyntää, että muistaakseni aikuisten osastolla Rukan housuja oli vain yhtä mallia, mutta lapsille oli tarjolla sekä haalaria että vyötärömallia (ja monessa värissä vielä!), joten valinnanvaraa on :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...