torstai 11. kesäkuuta 2015

Esteratsastuskilpailut Tuomarinkylässä 10.6.2015

Kiitos kauniin auringonlaskun ja hienon ratsukon, tämä valokuva kunniakierrokselta
 taisi nousta suosikikseni Tuomarinkylän kilpailujen kuvasadosta.


Tuomarinkylän Ratsastajat ry ja PRO Tuomarinkylä järjestivät eilisiltana 1-tason esteratsastuskilpailut. Olin puusilmä enkä löytänyt sitten millään lähtölistaa ennen kilpailuja, mutta ilahduttavaa kyllä pääsin seuraamaan useammankin tutun ratsukon suorituksia ja onnistuinpa jäämään suustanikin kiinni pahemman kerran. Hienoa, kun voi yhdistää monta asiaa yhdellä kertaa: hevoset, valokuvauksen sekä tuttujen tapaamisen ja kuulumisten vaihtamisen pitkästä aikaa. Tähän kun lisätään vielä kuntoilu hiki hatussa pyöräillen kodin ja kilpailupaikan välillä, voisi kai todeta eilisillan tulleen käytetyksi varsin tehokkaasti, vaikka ohjelmassa oli "vain" kilpailuissa kuvaamista.


Ristikkoluokassa nähtiin sekä pieniä ja söpöjä poneja että suuria ja komeita hevosia ratsastajineen.


Minulla on ollut ajoittain vaikeuksia saada kuvattava ratsukko kokonaan teräväksi. Usein käy niin, että joko hevosen pää on terävä mutta muu vartalo ja ratsastaja eivät sitten enää mahdu terävän alueen sisäpuolelle tai sitten juuri päinvastoin. Niinpä kuvasin Tuomarinkylän kilpailut pääasiassa hitusen pienemmällä aukolla kuin normaalisti, jotta saisin terävää aluetta kasvatettua. Koska en halunnut pidentää sulkinaikaa, aukon pienentämisen seurauksena ISO-arvoa piti kuitenkin kasvattaa. Kun illalla noin klo 22.30 kuvasin viimeiset ratsukot ja aurinko oli hyvää vauhtia laskemassa, ISO-arvo huitelikin jo 5000:ssa. Onneksi ISO-arvon mukanaan tuoma kohina ei kuvissa juuri näy, vaikkakin omaan silmääni värikohinaa on ikävän paljon - miten sitä voikaan tulla näin allergiseksi hyvin pienellekin kohinalle! No, nyt pääsen ainakin omin silmin testaamaan, onko kuvankäsittelyohjelman kohinanpoistosta apua näin pienillä kohinoilla vai näkyykö hyöty vasta siinä vaiheessa, kun kohinaa on aivan järkyttävän paljon kuten alkuvuoden Messukeskuksen Horse Fair -messuissa pienikennoisella kameralla otetuissa kuvissa.




Eräs kuvia kysellyt sattui tiedustelemaan toisten kilpailujen kuviin liittyen, olenkohan jättänyt osan kuvista julkaisematta, kun kuvagalleriassa alkuperäisten tiedostonimien mukaisesti nimettyjen kuvien välistä puuttuu selvästi kuvia. Tämä kyselijä olikin ollut tarkkanäköinen, vaikka olin etukäteen ilmoittanut laittavani kuvagalleriaani esille kaikki kuvat kyseisistä kilpailuista. Kun kilpailuissa ottamani kuvamäärät ovat nousseet ja toisaalta kuvauskalusto ja omat taidotkin parantuneet, lienee luonnollista, että alkaa suhtautua otoksiinsa entistä kriittisemmin: Kun yksissä kilpailuissa on onnistunut saamaan erityisen hyviä otoksia, on pettymys taattu, jos seuraavissa kilpailuissa kuvat eivät olekaan vähintään yhtä onnistuneita, vaikka kuvausolosuhteet olisivat aivan erilaiset ja asettaisivat lisähaasteensa onnistumiselle.


Tämän kärpäskimon ponin kohdalla jouduin kauan miettimään suhtautumistani sen hammasrivin esittelemiseen. Nyt, kun olen nähnyt ponin kaksissa esteratsastuskilpailuissa viikon sisällä, olen todennut ponilla olevan vain tapana tehdä noin suorituksen alusta loppuun asti. Toisaalta muistelen myös 1990-luvulla päiväkoti- ja koulukuvauksissa ohjeistettaneen, että lasten täytyy sitten muistaa hymyillä oikein leveästi niin, että hampaat näkyvät. Tämä poni noudattaa siis vain 90-luvun oppeja. atuinpa huomaamaan myös uusimman Hippoksen kannessa kuvan luokkavoittajaratsukosta, jossa myös hevosella on suu auki. Ehkei suun aukominen olekaan niin pahasta..?


Jokaisten kilpailujen jälkeen mietin, millä perusteella sillä kertaa jokin kuva saa epäonnistuneen leiman ja päätyy suorinta tietä roskakoriin: näkemyksiään kun on hyvä tarkistaa aika ajoin, sillä ne muuttuvat jonkin verran uuden oppimisen myötä ja toisaalta omien näkemysten kriittinen tarkastelu on myös yksi uuden oppimisen edellytyksistä. Nykyään epäedustavat askelvaiheet tietävät kuvalle varmaa tietä poistoon, mutta on kestänyt aikansa oppia, mitkä askelvaiheet ovat niitä epäedustavia. Toisaalta, se lienee jossain määrin myös makuasia, mitkä kaikki askelvaiheet luetaan epäedustaviksi, vaikka toki niistä vähiten edustavista askelvaiheista vallitseekin luultavasti aika pitkälti yksimielisyys. Muihin epäedustaviin seikkoihin minun silmissäni kuuluu erityisesti hevosen suun aukominen, joka harvemmin on kaunista katseltavaa. En myöskään halua, että ottamieni kilpailukuvien perusteella foorumeilla aletaan ruotia kenenkään ratsastustaitoja tai kovakätisyyttä, ja siksi roskakoriin päätyvät yleensä myös kuvat, joissa hevosella on suu auki tai kaula ikään kuin ohjilla taakse vedetty ja ohjasote näyttää varsin tiukalta: ratsastuskuvissa kun usein näkyy, miltä tilanne näytti sen sekunnin tuhannesosan tai tätäkin lyhyemmän ajan, lienee turha tehdä kovin suuria johtopäätöksiä vieraan ihmisen ratsastustaidoista näin lyhyiden välähdysten perusteella. Muutenkaan en mielelläni julkaise kuvia, joissa hevosella on kuolaimet suussa, ihminen ohjien päässä ja hevosen purukaluston kunnon voisi arvioida pelkän kuvan perusteella. Linssini eteen on tosin sattunut niitäkin hevosia, jotka liikkuvat suu auki tai irvistelevät riippumatta siitä, mitä ratsastaja tekee ohjien toisessa päässä. Joskus avonaisen suun syynä on voinut olla myös hevosen hirnuminen tai muu ääntely kesken kilpailusuorituksen, mutta valitettavasti nämä ääniefektit eivät stillkuvista välttämättä enää välity. Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että on myös sellaisia hevosia, jotka syystä tai toisesta esimerkiksi hyppäävät kokonaisen esteradan suu auki ilman sen kummempaa, ulospäin näkyvää syytä. Tällaisten hevosten kohdalla olen katsonut suun aukomista sormieni läpi ja yrittänyt valita julkaistaviksi muuten mahdollisimman edustavat kuvat ratsukosta. 

Vaikka tarkastelen valokuvissani ratsukon edustavuutta kiinnittäen huomiota erityisesti hevoseen, myös ratsastajan ilmeet joutuvat hevosen ilmeiden lisäksi syyniin: Auta armias, jos hevonen näyttää hyvältä mutta ratsastaja lähinnä yrittää pyydystää suuhunsa kärpäsiä, näyttää hyvin vihaiselta tai ilme kuvastaa kaikkea muuta kuin suurta älykkyyttä esimerkiksi silmien räpsähdettyä väärään aikaan kuvanottohetkeen verrattuna, odottaa valokuvaa jälleen suurella todennäköisyydellä roskistuomio. Myös hevosen tai ratsastajan silmien ollessa kiinni päätyy kuva usein poistettavaksi, vaikka pääasiassa kaikki muu kuvassa olisikin kohdallaan. Ratsastuksen valokuvaamisesta entistä haastavampaa tekeekin juuri se, että ei riitä, että ratsukon toinen osapuoli on kuvassa edukseen: valokuvaajan tehtävänä on - ainakin minun mielestäni - pyrkiä valitsemaan sellaiset otokset, joissa ratsukon molemmat osapuolet olisivat mahdollisimman edukseen. Kun sitten onnistuu tuhansien ruutujen kuvaamisen jälkeen nappaamaan juuri sen otoksen, jossa aivan kaikki on enemmän kuin hyvin, onnistuneen kuvan voimalla jaksaa taas pitkään tavoitella toista vähintään yhtä upeaa otosta. Toisin sanoen ainakin minä jaksan viettää tuntikausia vain tuijotellen sitä onnistunutta otosta kuola valuen suupielestä ja sellainen onnellinen mutta ehkä vähän hölmö virne kasvoilla hokien, kuinka kaikkien otettujen kuvien joukosta löytyikin niin hieno otos ja kuinka kamera on sitten niin mainio. Vappuviikonloppuna otetun vuosisadan otokseni jälkeen mies on varmasti saanut kuunnella tätä jo kyllästymiseen asti eikä loppua näy...


Yllättäen myös hieman takaviistosta voi saada ikuistettua näyttävän hypyn.


Jos palataan takaisin eilisiin kilpailuihin, ne olivat minun valokuvausurallani ensimmäiset iltakilpailut ja myöhäinen ajankohta toi jälleen uusia ulottuvuuksia sekä valokuviin että kuvaamiseen ylipäätään. Viimeisissä luokissa, jotka hypättiin ilta-kymmenen aikoihin ja sen jälkeen laskeva aurinko väritti kuvia kauniisti mutta pimenevä ilta sekä matalalle laskenut ja vieläpä yllättävän nopeasti taivaanrannassa liikkuva aurinko osoitti jälleen, ettei valokuvaus ole helppo laji: ei riitä, että yrittää pitää auringon selkänsä takana, sillä matalalla roikkuva aurinko nähtävästi valaisee kohteita aivan eri tavalla kuin korkealla ollessaan. Tämähän ei ole huomiona millään tavalla yllättävä, mutta jälleen kerran löytyi uusi elementti, jota en ole tullut aiemmin ajatelleeksi, koska ei ole yksinkertaisesti tarvinnut. Huomasin, että oikeastaan iltamyöhällä sivuvalo taisikin toimia huomattavasti paremmin kuin selkäni takaa tuleva valo. Näitä havaintoja täytyy kuitenkin tehdä lisää ja tutkia ja pohtia enemmän viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsen seuraavan kerran kuvaamaan iltakilpailuja. Ehkä ravit sopisivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti, ja jälleen saisin yhdistettyä monella tapaa huvin ja hyödyn.


Jore Marjarannan laulun sanoin: "Niin kaunis on Helsinki nyt."


Kuvia Tuomarinkylän kilpailuista tulee esille kuvagalleriaan, kunhan pääsen kuvankäsittelyjononi purkamisessa sinne asti.

8 kommenttia:

  1. Tämä on muuten kätevä laskuri tuon syväterävyyden arvoimisen kanssa : http://www.dofmaster.com/dofjs.html Sieltä ei ihan joka kameraa löydy, mutta kun ottaa vain oikean merkin ja onko täysi/croppikenno niin antaa oikean tuloksen :)

    Itse kuvaan hevosia yleensä 3.5-4, palkintojen jakoa 4.5-5.6 jotta mahtuu koko ratsukko edes jotenkin tarkennusalueeseen :D Niin paljon helpompaa nipistää vähän syväterävyydestä kuin yrittää osua juuri tarkalleen oikeaan kohtaan vauhdissa. Ja piirtokin paranee lähes objektiivilla kuin objektiivillä kun hieman himmentää.

    Mahtava kyllä tuo auringonlaskussa otettu kuva! Harmi kun aina ei valo ole yhtä kaunista.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia, laskurivinkistä! Tutkailinkin jo sitä vähän, mutta en ihan vielä päässyt jyvälle kaikista arvoista. Onneksi sivulla on käyttöohjeet, joten tarkemmalla perehtymisellä laskurista varmasti saa paremmin selvää :)

      Olen tosiaan lukenut, että useimmilla objektiiveilla piirto paranee, kun aukkoa ei säädä aivan tappiin asti. Toisaalta olen ajatellut asiaa vähän niinkin, että mitä ideaa on hankkia valovoimainen putki, jos valovoimasta ei ota hyötyä irti. Toisaalta, jos olisi se valovoimaltaan vaikka f4 putki, voi olla, että sillä parasta jälkeä sitten saisi taas vähän pienemmällä aukolla ja sitä rataa. Tätä vasten valovoimaisen putken hankkimisessa onkin jotain järkeä, vaikkei ihan suurinta mahdollista aukkoa aina käyttäisikään :)

      Kiitos, mukava kuulla, että kunniakierros auringonlaskussa miellyttää myös sinun silmääsi! Noin kauniissa valossa sitä tosiaan ottaisi kuvia mielellään useamminkin, kunhan vain on mielenkiintoisempaa kuvattavaa kuin kerrostalojen katot :D

      Poista
    2. Minulla tuo 2.8 nikkori on vain ihan parempaa piirtoa varten ja piirto tulee esiin vasta siinä 3.5 :D ja maneesikuvausta varten tietenkin. En tiedä riittäisikö oikein aurinkoisena päivänä kamerankaan suljinnopeus (max 1/4000) jos 2.8 kuvaisin, välillä kun tuntuu että 3.5lläkin jo vilkuttaa ylivalotusta vaikka iso on minimissä.

      Poista
    3. Oho! Mahtaakohan Pohjanmaalla aurinko paistaa kirkkaammin kuin täällä :D Ei vaan, jännä kuulla objektiivien eroista, sillä tällä Canonin putkella oikein aurinkoinen sää ja tappeihin säädetyt asetukset f/2.8, 1/4000 ja ISO 100 tuottavat kaikkea muuta kuin ylivalottunutta kuvaa. Täytyykin kokeilla seuraavissa kilpailuissa, miten Canon käyttäytyy tuolla aukolla 3.5, jos vaikka silläkin saisi esiin entistä kauniimpaa jälkeä :)

      Poista
    4. Ei kyllä ainakaan vielä tänä kesänä :D valitettavasti. Nyt on kyllä pakko myöntää etten edes ole varma onko tuossa 610 iso-minimi 160 vai 100... nekin vaihtelee niin rungon mukaan. Ne harvat kerrat mitä täällä on oikein auinkoista ollut, en ole edes katsonut tuota herkkyyttä, rullaillut vain alas ja säätänyt muut kohdilleen.

      Poista
    5. Toivotaan, että ne ihanat, mukavan lämpimät ja aurinkoiset kesäpäivät ovat vielä edessä: Täälläkin on ollut yllättävän koleaa ja sateista muutamia kunnon kesäpäiviä lukuun ottamatta. Tällä hetkellä vähän tuntuu, että kesästä on tulossa kylmä ja sateinen eli vähän huono kesä, kuten myös viime talvi oli leuto ja sateinen ja talveksi vähän huono sekin. Toivottuja säitä odotellessa siis.. :)

      Täytyykin tutkia, mitä minimiarvoja noista muista Canoneistamme ja Lumixista löytyy. En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että ISO-arvon minimikin voisi vaihdella kamerakohtaisesti, vaikka maksimiarvojen eroista olen ollut tietoinen. Jännää! :D

      Poista
  2. Onpa hyvä valo tosiaan tuossa ekassa kuvassa! Laittelen sinulle päin sähköpostia :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...