keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Valokuvaajan (kilpa)varusteet

Hevosblogeissa pohditaan vähintäänkin silloin tällöin niin hevosen kuin ratsastajan varusteita: on tuote-esittelyitä, esitellään omia varustevalintoja tai mietitään, mikä olisi käytössä olevaa satulaa tai kuolaimia parempi vaihtoehto, kun käytössä oleva ei syystä tai toisesta ole hyvä juuri kyseiselle ratsukolle. Myös valokuvaajan on syytä pohtia varusteitaan ennen pitkälle kuvausreissulle lähtemistä: ei ole yhdentekevää, missä varusteissa koko päivän tai jopa useamman peräkkäisen päivän viettää kilpakentän laidalla kuvaten, sillä kuvausreissun päätteeksi ei ole tarkoitus olla puolikuollut, auringossa pahoin palanut tai kuivunut tai muuten heikoissa kantimissa. Minulla on kulunut useampi vuosi itselleni sopivan varustuksen löytämisessä, mutta kun se on löytynyt, sen avulla jaksaa ja pystyy tekemään myös aiempaa pidempiä kuvausreissuja: enää ei tarvitse lähteä heti kotiin, kun nälkä tai vessahätä yllättää tai kun pääkipu tai silmien rasittuneisuus alkavat olla liikaa.

Varustelu aurinkoa vastaan: Garnier Ambre Solaire -aurinkosuihke suojakertoimella 50+ ja UVA- ja UVB-suojalla
varustettuna (n. 15 €, Citymarket), Puman lippis (n. 15 €, Prisma) ja polarisoidut aurinkolasiklipsit (n. 40 €, Specsavers)  

Suojaan auringolta

Aurinko on osoittautunut jo tänä keväänä yllättävän salakavalaksi. Edes pilvinen sää tai jopa sade eivät suojaa ainakaan herkästi palavaa ihoa auringolta, jos muutaman tunnin viettää ulkona kentän laidalla. Kaksi viikkoa sitten minulla oli vielä talvipipo päässä ja aurinkorasva vasta hankintalistalla, ja kasvothan siinä punottivat viikonlopun päätteeksi, vaikka olin kuvannut vain muutaman tunnin perjantaina ja toisen muutaman tunnin pätkän sunnuntaina. Niinpä seuraavaa kuvausreissua varten kaivoin esiin lippikseni, joka sekä suojaa päätä auringonpistokselta että lippa antaa varjoa silmille ja myös osalle kasvoja. Kun tähän vielä ottaa kaveriksi polarisoidut aurinkolasit, silmien vioittumisesta ei tarvitse kantaa huolta ja silmät rasittuvat huomattavasti vähemmän kuin ilman aurinkolaseja. 

Kentän laidalla tekemieni havaintojen perusteella moni harrastelijavalokuvaaja käyttää silmälaseja, joiden myötä sopivien aurinkolasien löytäminen voi tuntua hankalalta, kun aurinkolasit pitäisi olla oikeilla vahvuuksilla ja muutenkin omiin silmiin sopivat. Tähän helppo ja edullinen ratkaisu ovat aurinkolasiklipsit, joita myydään silmälasiliikkeissä. Klipsien malleja on moneen lähtöön ja väreissäkin on valinnanvaraa. Mikä parasta, hinta ei päätä huimaa (n. 50 € silmälasiliikkeestä riippuen) ja suunnilleen samanlaista silmälasimallia suosiva voi hyvin kierrättää yksille silmälaseille hankittuja klipsejä myös seuraaville silmälaseille. Lisäksi klipsit on helppo laittaa paikoilleen ja myöskin helppo pitää mukana pienen kokonsa vuoksi.

Yksi harrastelijahevoskuvaajien tunnusmerkeistä kesäaikaan on punainen iho. Jotkut ottavat ilon irti ja kuvaavat päivän kilpailuja tai näyttelyitä pikkutopilla ja sortseilla, ja päivän päätteeksi kanssaharrastajiakin jo sattuu pelkkä pävän aikana punakoituneiden valokuvaajien katsominen, kun iho on palanut pahemman kerran. Viime vuonna myös minulle kävi vahinko, kun kuvittelin koko kesän aurinkoa saaneiden säärieni kestävän hyvin viikonlopun poninäyttelyt ilman aurinkorasvoja: minähän vaihdoin kuvauspaikkaa niin, ettei aurinko tulisi koko päivää samasta suunnasta, mutta eihän se mitään auttanut. Niinpä kuvausviikonlopusta jäivät kipeät muistot oikein kunnolla palaneiden säärien muodossa. Lisäksi mietin ja pelkäsin pitkään, josko olin nyt sitten huolimattomuudellani onnistunut hankkimaan itselleni ihosyövän. Ihan näin lyhyellä aikavälillä ihosyöpä ei taida syntyä, mutta pitkällä aikavälillä yksittäisilläkin auringossa palamisilla voi olla merkitystä. Niinpä helppo, halpa ja melko tehokas tapa ennaltaehkäistä sairastumista ja myöhempiä sairaalareissuja on hankkia kunnon aurinkorasva. Inhoan itse kaikenlaisia rasvoja, eikä aurinkorasva ole poikkeus - johan se rasva sotkeekin kaikki paikat! Hankin kokeiluun elämäni ensimmäisen aurinkosuihkeen, joka on siis aurinkorasvaa suihkutettavassa muodossa. Viime viikonloppuna levitin pari kertaa kuvauspäivän aikana suihketta kasvoilleni ja korviini, ja onnistuin kuin onnistuinkin välttämään auringossa palamisen eikä ihoni ei edes punoittanut. Suihke oli kyllä hyvin rasvaista mutta imeytyi nopeasti, ja kun olin varannut talouspaperia käsien pyyhkimistä varten, ei suihke edes sotkenut paikkoja. Hyvistä kokemuksista innostuneena myös minä, rasvojen inhoaja, otan varmasti seuraavillekin kuvausreissuille aurinkosuihkeeni mukaan ja myös käytän sitä - helppo tapa lisätä omaa mielenrauhaa, kun ei tarvitse terveytensä puolesta pelätä. Totta kai ihon peittäminen vaatteilla olisi vielä tehokkaampi tapa suojata iho ja itse suosin kesäaikaan paljon pitkiä mutta ohuita housuja ja paitoja, mutta itsensä päästä varpaisiin vaatteilla verhoaminen on sekin hankalaa ja toisaalta kommandopipo päässä valokuvaaminen voi myös osoittautua ongelmalliseksi kesähelteillä.

CRW:n Crouchée-ratsastuskäsineet (19 €, Hööks) on hankittu alun perin ratsastushanskoiksi, mutta niistä tulikin valokuvaushanskat.

Vaatetus ja kengät

Kun kentän laidalla seisoskelemisen aloittaa aikaisin aamulla ja lopettaa myöhään iltapäivällä, sopiva pukeutuminen tuottaa päänvaivaa: Jos aurinko paistaa, myös paikallaan seisoessa voi tulla jopa kuuma, mutta varjossa, tuulessa tai sateessa seistessä kylmä voi yllättää. Mitä kylmästä täriseminen kamera kädessä sitten tekee valokuville? Niinpä, ei ainakaan lisää kuvien tarkkuutta ja terävyyttä. Ennen kuvausreissulle lähtemistä on siis syytä selvittää kuvauspaikan päivän sääennuste ja varata vaatetta päälle sen mukaan. Myös sateenvarjon tarve on hyvä varmistaa. Toki omat haasteensa tähän vaatevarusteluun sitten tulee, jos pitäisi olla sekä tarpeeksi lämmintä vaatetta kylmässä tärisemistä vastaan mutta kuvauspaikalle matkustaminen vaatii ennen ja jälkeen urheilusuoritusta reippaan kävelyn tai pyöräilyn merkeissä, ja tästä urheilusuorituksesta pitäisi selviytyä ilman totaalista läkähtymistä. Myöskään kipeät rakot eivät edesauta päivän kuvauksista suoriutumista, joten on syytä valita jalkaan kengät, joilla on hyvä kävellä ja seistä, joissa varpaat pysyvät lämpiminä ja jotka eivät hiostaisi kovin paljon. Oikean vaatetuksen valitseminen vaatii minultakin vielä opettelua, mutta yksi poppakonsti on huolehtia pään ja varpaiden pysymisestä lämpimänä, jolloin kylmyyden tunne ei pääse niin herkästi yllättämään.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä on hyvä kiinnittää huomiota käsien selviytymiseen kuvauspäivästä, sillä niiden toimintakyvyllä on suuri merkitys onnistuneiden kuvien aikaansaamisessa. Minulla sormet ovat jäässä melkeinpä kesähelteilläkin, joten hanskojen merkitys tuntuu sitäkin tärkeämmältä. Sen lisäksi, että hanskojen täytyy olla riittävän lämpimät, niillä täytyy saada hyvä ote kamerasta. Tähän tarkoitukseen minun kohdallani toimivimmiksi hanskoiksi ovat osoittautuneet ratsastushanskat - ja monessa muussakin kohtaa olen huomannut, että ratsastusvarusteeni ovat yllättäen toimineet mainiosti myös valokuvauksessa!

Nälkä loitolla, ajatus kirkkaana ja hampaat reiättöminä

Monesti opiskelun tehokkuutta pohdittaessa huomataan, että oppiminen ei ole kovin tehokasta tyhjällä vatsalla. On asia erikseen, onko oppiminen tehokkainta myöskään täydellä vatsalla juuri syömisen jälkeen, mutta kultainen keskitie lienee tässäkin hyvä valinta. Myös valokuvausreissulle kannattaa varata evästä, jolla nälkä pysyy loitolla ja ajatus kirkkaana ja jolla ennen kaikkea jaksaa kuvausreissulla sen vaatiman ajan. Usein yleisötapahtumien yhteydessä on mahdollisuus ostaa syötävää myös kuvauspaikalta, mutta edullisimmin pääsee tekemällä omat eväät mukaan. Millaiset eväät sitten sopivat kenellekin, tämä lienee yksilökysymys. Suosin itse ruisleipää - mikä sopisikaan paremmin kuvausreissulle mukaan kuin Reissumies - ja vettä: helppoa, halpaa, hyvää ja terveellistä. Veden puolesta puhuvat sekä kehon riittävä nesteytys auringossa että hampaat, sillä sokeristen mehujen juominen pitkin päivää ei välttämättä ole hyväksi pitkällä tähtäimellä, mikäli ei ole innokas hammaslääkärin asiakas. Myös purkkaa on hyvä muistaa ottaa mukaan ja paperia tai muuta vastaavaa mukana kannettavaksi purukumiroskikseksi, jos kuvauspaikalla ei olekaan roskiksia lähettyvillä silloin, kun niitä tarvitsisi.

Loppujen lopuksi ratsastajan ja valokuvaajan varustus ei pääpiirteittäin eroa toisistaan kovin radikaalisti. Totta kai ratsastaja tarvitsee lisäksi turvaliiviä, ratsastussaappaita tai -kenkiä ja niin edelleen, ja toisaalta valokuvaajan erityistarpeisiin voisi lisätä sellaisen ylävartalon varustuksen, joka ehkäisisi olkapää-, hartia- ja käsikipuja, joita kameran monen kilogramman paino voi aiheuttaa. Tämä käsi-olkapää -seudun kiputilojen ennaltaehkäisy on minulla vasta edessä, jahka pääsen kokeilemaan tositoimissa ratsastajille suunnattuja Back on Track -tuotteita. Tällaisen urheiluvarustautumisen jälkeen tulee mieleen, voisiko valokuvaustakin pitää jonkin asteen urheiluna: kyllähän tässä tulee kannateltua noin 2,5 kg:n käsipainoja siinä määrin, että odotan mielenkiinnolla, ovatko käsivarsilihakseni valokuvauskesän päätteeksi yhtä hyvässä kunnossa kuin lukion kuntosalikurssien jälkeen. Ainakin tämä kamerapainon nostelu tuntuu viikonlopun jälkeen niin selvästi, että jonkinlaisia urheilullisia tuloksia tulee kyllä väkisinkin odotettua.

Millä varustelulla te selviätte kuvauspäivästä?

3 kommenttia:

  1. Ei ihan liity tähän aiheeseen, mutta tuli mieleeni tätä lukiessani. Olin keskiviikkona nuorimmaisen koiran kanssa arkitottelevaisuus-harjoituksissa ja ne pidettiin aurinkoisella hiekkakentällä. Siinä kun tunnin verran auringossa harjoiteltiin sitä ja tätä, niin jossain vaiheessa yllätin itseni miettimästä, että jokohan tässä tarvisi olla aurinkorasva mukana koulutukseen saapuessa - aika kesältä tuntuu siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marika, kommentista! Hyvinhän tuo aiheeseen liittyy, sillä aurinkoa saa varoa myös koiran kanssa liikkuessa :) Eilen tosiaan oli täälläkin hyvin kesäinen päivä ja hätyyteltiin jo melkein 20 lämpöastetta. Minäkin olen miettinyt jo jonkin aikaa, pitäisikö suosiolla kaivaa aurinkolasit päähän, kun lähtee koiran kanssa tunnin lenkille ja usein vieläpä joenrantaan kävelemään. Kyllä, kesältä tuntui eilen, mutta eipä tunnu enää tänään, kun sää on hyvin harmaa ja vettä sataa ;)

      Poista
  2. Multa on tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa se 'kameralaukun sisältö' -postaus, mihin aion sisällyttää kaiken, mitä nyt voisin sinne tunkea (eli ei vaan ne satunnaiset kynät ja kolikot, mitä pohjalta löytyy!). Mutta tässä oli kyllä paljon asiaa! Itse en enää lähde aurinkoisella säällä kisoihin ilman aurinkorasvaa. Esimerkiksi viime vuoden Vermo (yksi päivä vain!) aiheutti sellaiset auringonpolttamat, että eri puolilta kehoa löytyi ravunpunaisia raitoja kun siellä täällä oli ollut aurinkorasvaa, ja en esimerkiksi älynnyt, että polvitaipeetkin voivat palaa! Yleensä kannan mukana myös huivia jonka voi tarvittaessa heittää hartioille - se kun ei ole liian kuuma!

    Eväitten puolesta olen kyllä huono kuvaaja ja hyvä yleisön edustaja, koska en ikinä muista ottaa mitään omaa mukaan, vaan ostan suoraan kanttiinista. Karkkia tulee ostettua joka kerta kun taukojen aikana tekee mieli napostella jotain. Tämänkin kun oppisi vaihtamaan johonkin muuhun, vaikka hedelmiin, niin olisi paljon parempi!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...