lauantai 9. toukokuuta 2015

Tuusulan Derby 1.5.2015

Vappuviikonvaihde oli varsin tapahtumarikas, kun pääsin seuraamaan Laakson ratsastusstadionille esteratsastuskilpailuja Tuusulan Derbyn merkeissä. Perjantaille, varsinaiselle vappupäivälle, sattui mainio kuvaussää, joten seurasin sen päivän luokat kameran kanssa alusta loppuun saakka. Ensivaikutelma 70-200 -millisen telezoomin riittävyydestä niin isolla kentällä oli hyvä: aivan jokaiseen nurkkaan kentällä sillä ei tietenkään yltänyt, mutta onnistuin valitsemaan aidan vierestä paikan, josta pääsin kuvaamaan montaa eri estettä ja vielä laukkaamista esteiden välillä. Lisäksi paikka tarjosi mahdollisuuden lähikuviin. Ei siis valittamista. Kyseessä olivat myös ensimmäiset kuvaamani esteratsastuskilpailut uudella kalustolla, ja vaikka sen käyttäminen vaatii vielä harjoittelua, eron kompaktikamerallani otettuihin kuviin kyllä huomasi selvästi. Ilokseni sain myös todeta, että käsivarteni ja muu ylävartaloni ovat onneksi tottuneet nopeasti tähän noin 2 kg:a painavampaan kuvausvälineeseen, ja tällä hetkellä suurin rasitus tuleekin tuhansien kuvien jälkikäsittelystä, kun ranteet alkavat kipeytyä samojen pienten liikkeiden tekemisestä. Edes objektiivin zoomin kääntämisestä - olipa muuten tämä käsin käännettävä zoomi huomattavasti nopeampi ja notkeampi kuin kompaktikameran pumppuzoomi - viikonlopun aikana satoja kertoja eivät kädet tulleet lainkaan kipeiksi, mutta tietokoneella työskentelystä ei valitettavasti voi sanoa enää samaa, eivätkä välikäsijumppasessiot ole tuoneet myöskään helpotusta. Vinkkejä ranne- ja käsivarsikipujen ehkäisemiseksi otetaan siis mielellään vastaan!


Jo ensimmäinen luokka tarjosi harvinaista herkkua, kun radalle asteli xx-t. Wrams Pandora:
 tamma ei ollut ainut täysverinen, sillä myös pari arabia nähtiin kilpailuissa, mutta se oli 
ainakin ainut minun näkemäni englantilainen täysiverinen.



SWB-r. White Dream oli hyvin komea ja sympaattinen hevonen. Vaikka ruuna oli ratsastajansa
 mukaan ensimmäistä kertaa esteratsastuskilpailuissa ja jännitti kovasti yleisöä, ratsukko 
suoriutui hienosti koitoksestaan - ja kaunis kimo hurmasi yleisön!



Kirjavien hevosten ystäviä hemmoteltiin muun muassa tällä söpöäkin söpömmällä Skeggi-ponilla, 
joka jäi varmasti positiivisesti monen mieleen hellyyttävän ponimaisella olemuksellaan.



Rodultaan ja ulkonäöltään varsin tavallinen hevonen, FWB-t. Éclair, teki minuun 
vaikutuksen ilmeellään: tamman katseesta huokuu sellainen rauhallisuus, 
lempeys ja viisaus, joka saa minut kerran toisensa jälkeen pysähtymään.



ISH-r. Horst Linde's Easy Jack oli toinen kimo, johon ihastuin viikonvaihteen aikana. Lisäksi 
silmääni miellyttää kovasti tämän ratsukon kuvissa tyylikkyys: selvästi ruskeat varusteet sopivat 
kimolle erinomaisesti. Myös kuolaimettomat suitset toimivat tehokkaana katseenkääntäjänä.



Torinhevosruuna Camiro oli korvat hörössä ja kaula pitkällä ylittämässä eteen tulevia esteitä.



Risteytysponiruuna Riki II ratsastajineen oli yksi luokkansa vappuhenkisimmistä 
ratsukoista. Jos vaikka juhannukseksi ehtisin tehdä postauksen kuvien kera 
useammastakin koristellusta ratsukosta, myös siitä vappuhenkisimmästä.



Kilpailujen toinen kirjava komistus, ruuna Cheyenne Prince



FWB-t. Camée oli sitä mieltä, että nyt mennään eikä meinata!



Jostakin syystä hollantilaiset puoliveriset ovat puoliverisistä mielestäni kauneimpia: ne ovat jotenkin
 siroja ja sopusuhtaisia ja niillä on omanlaisensa ilme. Myöskään KWPN-t. Ephaira ei ollut poikkeus.



Varsinaisten luokkien ulkopuolella hyppäsi hannovertamma Charlin. Näyttävän ratsukon 
menoa oli ilo seurata, ja toivoisinpa näkeväni tamman joskus kouluratsastusradallakin.


Lisää kuvia Tuusulan Derbyn ratsukoista on nähtävillä kuvagalleriassa, ja kuvien määrä kasvaa sitä mukaa, kun saan ajan ja kipeytyneen käteni puolesta käytyä läpi. Olen saanut valtavasti yhteydenottoja kuviin liittyen, mikä on ilahduttanut minua suuresti - paljon kiitoksia tästä!

4 kommenttia:

  1. Hanki sellainen kunnollinen hiirimatto missä on se tuki! :) Ja tarpeeksi lyhyet käsittelysessiot. Minulla ei ihme kyllä käsittelystä kädet ole tulleet kipeäksi, vaikka reumavaivaa onkin. Kuvaamisesta ne sitten taas villintyy ihan täysin... :D

    Itse käsittelen kuvia n. 10-15min kerralla, sitten jotain muuta ja taas yhtä lyhkäinen jakso. Usein laitan kuvia myös sohvalla kissa sylissä, jolloin käsi on huomattavasti alempana kuin normaalisti ja ranne saa olla suora ja olka rento. Kannattaa tätäkin koittaa! Ja se kissa tuo vielä ekstra-rentouden siihen lisäksi ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia, kannustuksesta kiinnittää huomiota työergonomiaan! Olen vuosia katsonut nenänvarttani pitkin ja nauranut niille hiirimatoille ja pöydän reunaan kiinnitettäville käsituille, joita mieskin niin innokkaasti käyttää. Otin nyt sitten rohkaisemanasi hatun kouraan ja pyysin miestä kaivamaan minulle kokeiluun noita ergonomisia hiirimattoja ja käsitukia ja pakko myöntää parin päivän käytön jälkeen, että kipu on päässyt jopa hellittämään käsissä, vaikka edelleen on pitänyt jatkaa tietokoneella työskentelyä aamusta iltaan. (Mitenkäs muuten sinun lopputyösi sujuu? Täällä pitäisi olla valmista tämän viikon jälkeen, ja töitä on väännetty yötä myöten kiihtyvään tahtiin, mikä on osasyy käsien lomahaikailuihin..) Kuvankäsittelyä tosin olen rajoittanut nyt oikein urakalla muutamaksi päiväksi, jotta kädet eivät tästä ärtyisi enää enempää. Kai se vain niin on, että vanhuus ei tule yksinään (eikä vielä olla edes 30 vuotta täytetty..) ja minunkin täytyy vähän uudistaa käsityksiäni työergonomiasta ja sen turhuudesta ;D

      Muistatko, kun mietimme, kuinka monta kuvaa jälkikäsittelyyn tulee kisakuvauksista yhdeltä ratsukolta? Muistelen tuolloin meidän molempien kuvamäärän olleen noin 6-8 kuvaa / ratsukko. No, kokeilin sarjatulitusta estekisoissa ja huomasin, kuinka näppärä se tosiaan on. Sen myötä saankin nykyään käsitellä sen 15-30 kuvaa / ratsukko, koska onhan se vaan niin kivaa, kun näkee myös hypyt vaihe vaiheelta eri esteiltä :D Olisi kieltämättä hyvä idea jakaa kuvankäsittely pienempiin osiin, mutta nytkin yhden ratsukon kuvien läpikäyntiin voi mennä lähemmäs tunti, niin siinähän menee kuvia odottavilta ratsastajiltakin ikä ja terveys, jos alan vielä kovasti hidastamaan jo muutenkni hidasta käsittelyprosessiani. Selvästi tässä olisi minulla tehostamisen ja kehittämisen paikka! :)

      Poista
    2. Oppari ei luultavasti tänä keväänä esitykseen pääse, tuli pieniä viivytyksiä vierailukohteiden kanssa. Mutta syksyllä sitten viimeistään esitys ja koulu on sitten siinä :D

      Itse olen nopeimmaksi käsittelytavaksi huomannut että ensin LR:llä teen kaikkiin kuviin kohinanpoiston, terävöityksen, värilisäyksen ja vähän sitä reunan terävöitystä (minkä nimeä en tähän muista). Sen jälkeen lähden käsittelemään ja karsimaan kuvia samalla kertaa, eli siellä develop-näkymässä ensin kuvalle pikakatselmus, joko hylkyyn tai käyttöön ja käyttökuvalle samantien käsittely :) Kisakuvia en kovin tarkasti edes käy läpi, pääsiassa vain nopea parannus :) Muuten tuohon saisi menemään ihan liian kauan aikaa!

      Poista
    3. Ai sinulla oli vierailujen tekemistä oppariin liittyen - kuulostaa mukavalta, vaikka tuo varmasti omat lisähaasteensa työhön jo pelkästään aikataulujen sovittamisen vuoksi :)

      Ahaa, taas löytyi lisää eroavaisuuksia kuvankäsittelytapoihin :) Minä puolestani hyvin harvoin poistan kohinaa, mutta muuten teen samoja "massamuokkauksia" kuin sinäkin :) Minua on jäänyt häiritsemään develop-näkymässä kuvan pieni koko, kun tuntuu, etten näe kuvaa riittävän tarkasti. Siksi olen katsonut kuvat läpi IrfanView-ohjelmalla, joka osaa näyttää myös RAW-tiedostot, ja kuvan poistaminen onnistuu paria nappia painamalla. LR:n develop-näkymässä joudun aina käyttämään tähän kuvan poistamiseen hiirtä ja oikea käsi joutuu pidemmän päälle turhan kovalle rasitukselle. Tai sitten LR:ssäkin olisi tähän hommaan joku kiva näppäinyhdistelmä, jota en vain ole vielä hoksannut ;) No, hiljaa hyvä tulee myös LR:n opettelussa :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...