sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kaktun ja Futuran estehyppelöt

Tulipa niin ikävä sää, että Poni-Haan kouluratsastuskilpailut saivat tältä viikonlopulta jäädä väliin: eihän sinne olisi kuivana päässytkään tässä vesisateessa, ja flunssaa ei auta lähteä hankkimaan, kun tärkeät hetket valmistumisen kannalta ovat käsillä. Ilman kuvauksia ei silti ole tänäkään viikonloppuna tarvinnut olla, sillä eilen pääsin taas seuraamaan Kaktun ja Futuran esteharjoituksia. Viikko sitten ratsukosta tuli otettua niin paljon kuvia, että erotellessani onnistuneita kuvia vähemmän onnistuneista alkoivat jo hermot olla koetuksella, kun aina vain oli satoja kuvia käytävänä läpi. Eilen yritin sitten painaa laukaisinta säästeliäästi, jotta jälkikäsittelyssä pääsisin hiukan edelliskertaa helpommalla. Kuinkas siinä sitten kävikään? Valokuvia tuli otettua vielä parikymmentä enemmän kuin viimeksi, mutta onnistuin sentään kiristämään seulaa onnistuneita otoksia valitessani, niin että loppujen lopuksi onnistuin kuin onnistuinkin karsimaan mielestäni vähemmän hyviä kuvia rankemmalla kädellä kuin viikko sitten. Tästä se lähtee, kun uskaltaa olla aiempaa kriittisempi!

Kaktun ja Futuran kuvauspäivä osui tälläkin kertaa hyvälle päivälle, sillä sää oli hyvä ja kohtuullisen lämmin. Aurinko paistoi kuin olisi ollut kesä, ja välillä oli suorastaan kuuma. Aurinkoisen sään ansiosta valokuviin saatiin kauniit ja kirkkaat värit ilman suurempia värisäätöjä Lightroomissa, mutta toisaalta vastavaloon kuvaamiseltakaan ei voinut välttyä. Nyt, kun olen suosinut RAW-tiedostomuotoa JPG:n sijaan ja oppinut käyttämään Lightroomin Shadows-nappulaa myös varjoja vähentävään suuntaan, myös vastavalokuvista sai kaivettua lisää värejä esille. Kuvausreissuni oli jälleen kaikin puolin onnistunut, siitä kiitos Kaktulle ja Futuralle! Ehkä seuraavalla kerralla harjoitellaan sitten esteiden sijaan jotakin muuta. Mitenhän lämminverinen ravuri taipuisi kouluratsastukseen?

Pienen ihmettelyn jälkeen innari ylittyi ongelmitta.

Kaktu ja Futura kokeilevat uudenlaista estettä, ja ainakin valokuvaajan silmin näyttää sujuvan hyvin.

Hyppäämisen riemua

Vaikka okserin korkeus jo hirvitti valokuvaajaa, ratsukko suoriutui siitä kerta toisensa jälkeen kuin vanha tekijä.

Kuinka paljon hevonen voikaan venyä laukassa heti hyppyä seuraavien askelten aikana, ...

... kun jo muutamaa askelta myöhemmin se on koonnut runkonsa hyppyä edeltävään muotoon!

Työt on tehty ja on aika hengähtää.

Lopussa kiitos seisoo!

Lisää kuvia eilisen kuvausreissulta on esillä kuvagalleriassa.

2 kommenttia:

  1. Kiva blogi ja tosi hienoja kuvia. Sait minusta uuden lukijan. Käyhän lukemassa minunkin blogiani, http://olipakerranhevonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mieltä lämmittävistä kehuista! Tervetuloa lukijaksi :)

      Seikkaileepa blogissasi söpöjä poneja! Miehenikin pääsi - tai jos häneltä kysyttäisi, joutui - arvailemaan pikkuponin rotua, kun oli niin mainio kuva Masasta. Näin Masan esittelysivun tutkimisen jälkeen on kuitenkin todettava, että meninpä minäkin lankaan, kun luulin ruunaa shetlanninponiksi. Söpö kuin mikä joka tapauksessa! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...