sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Helsinki Horse Fair 2015

GoExpo-messut alkanevat olla minun osaltani käyty tämän vuoden osalta. Johan sitä tulikin kaksi päivää vietettyä Messukeskuksessa, ja vaikka etenkin eilen kotiin päästyäni olo oli kuin maantiejyrän alle jääneellä kaiken seisomisen ja kamerarepun kantamisen jälkeen (painavasta käsilaukusta puhumattakaan), kutkuttaisi ajatus lähteä vielä tänäänkin messuilemaan, jos aikaa Uudenmaan matkailun jälkeen sattuisi jäämään moiseen. Kaksi rankkaa mutta sitäkin antoisampaa messupäivää on siis jo takana, mutta messuilta kerättyjä juttuideoita riittää blogiin varmasti valehtelematta useammaksi viikoksi. Läheskään kaikkea, mitä suunnittelin, en ehtinyt nähdä, vaikka pää kolmantena jalkana juoksin ympäri messualuetta ja lavoja ensin perjantaina Kuva&Kamera -puolella ja eilen Horse Fair:n merkeissä. Tärkeintä lienee kuitenkin, että sain paljon hyviä vinkkejä ja ajateltavaa sekä ratsastukseeni että valokuvausharrastukseen. Suureksi yllätyksekseni tuli törmättyä myös useampaan vanhaan tuttuun, vaikkakin kuulumisten vaihtaminen jäi valitettavan vähäiseksi. Minun osaltani GoExpo-messut olivat siis kaikin puolin onnistuneet. Mahdollisuuksien mukaan yritän päästä messuille myös ensi vuonna, ja niille, jotka vielä miettivät, käydäkö tänä vuonna sittenkin GoExpossa, suosittelen messukäyntiä lämpimästi, kun siihen on vielä tänään mahdollisuus.

Päällimmäisenä eilisiltä Horse Fair -messuilta jäi mieleeni Dressage meets Western, jossa kouluratsastaja Emma Tuominen ja reiningratsastaja Teija Pietilä esittelivät ensin omia lajejaan ratsastaen omilla hevosillaan. Kouluratsastus oli juuri niin eleganttia kuin sen odottikin olevan, eikä westernosuudesta vauhtia puuttunut. Jännitys tiivistyi, kun ratsastajat vaihtoivat hevosia ja kouluratsastaja kiipesi pienen, kompaktin ja vauhdikkaan quarterin selkään ja reiningratsastaja ison ja massiivisen puoliverisen selkään. En voinut kuin miettiä, olivatko ratsastajat harjoitelleet hevosten vaihtamista etukäteen, sillä heidän menonsa oli hyvin vakuuttavaa myös "väärän" lajin hevosilla näiden leipälajeissa: Kouluratsastaja mennä viiletti quarterilla laukkaa eteenpäin nojaten kuin vanha tekijä, spinningissäkin ratsastaja pysyi hyvin kyydissä ja aivan kuin jogikin olisi tullut esitellyksi. Samoin lännenratsastaja sai kouluratsun kulkemaan hienosti ja esittämään myös sellaista liitävää ravia, jota kouluradoilla saa ihastella. Tietenkin ratsastajista näki, etteivät he olleet toistensa hevosten selässä aivan omimmillaan ja esimerkiksi istunnassa tai käsien asennoissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta ratsastajien muuntautumiskyky teki minuun suuren vaikutuksen: Usein lännenratsastus ja suurelle yleisölle tutummat lajit, kuten juuri kouluratsastus, asetetaan vastakkain, ja lajien harrastajat harrastavat joko englantilaistyylistä ratsastuslajia tai westerniä. Tämä Tuomisen ja Pietilän esitys osoitti, että vastakkainasettelu on turha ja kouluratsastaja voi hyvin kokeilla länneratsastusta ja toisinpäin. Upea esitys!

     

     

Kaksi vuotta sitten Horse Fair -messuilla ongelmani olivat kuvat, jotka olivat kyllä valoisia mutta täynnä vauhtiraitoja. Eilen taas sain liikkeen kyllä pysäytettyä, mutta kuvista tuli auttamattoman tummia ja kohinaa on paljon. Asetukset (f 2.8, ISO 3200, suljinaika 1/200 - 1/500) vaativat siis vielä hienosäätöä, jotta kuvat olisivat sekä valoisia että kuvattavien liike pysähtynyt. Myös RAW-tiedostomuodosta olisi varmaankin ollut apua kuvien valottamisessa jälkikäteen. Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta...

Toisin kuin suunnittelin, satuin myös seuraamaan Indoor Driving Challenge -valjakkoajokilpailua. Täytyy myöntää, että vastoin ennakko-odotuksiani valjakkoajo osoittautui hyvin vauhdikkaaksi ja mukaansatempaavaksi lajiksi, jota oli hauska päästä seuraamaan. Tämä ohjelmanumero nousi suosikkilistallani toiselle sijalle ja olisi hienoa päästä seuraamaan valjakkoajoa uudelleenkin. Käsittääkseni kilpailu käsitti tällä kertaa vain valjakkoajon tarkkuuskokeen ja hurjasta menosta päätellen aikaa vastaan. Suoritukset olivat varsinaisia taidonnäytteitä tiukkoine kurvineen ja sekä ohjastaja että kärryjen tasapainottamisesta vastaava groomi saivat olla tarkkana radalla nopeasti eteentulevista tehtävistä selvitäkseen. Valjakon hevososapuolta seurattuani tulin lisäksi siihen tulokseen, että onnistunut ja puhdas suoritus vaati myös hevosen aktiivista roolia: näytti kuin valjakkohevoset olisivat tienneet täsmälleen, mistä on kyse, ja osanneet omalta osaltaan väistää "esteitä" ja välillä jopa odottaa ohjastajalta tietoa, mihin seuraavaksi rynnätä. Tai sitten valjakon yhteistyö oli niin saumatonta, että pienimmät eleet hevosen ja ohjajan välillä eivät näkyneet yleisöön asti. Mahtava ohjelmanumero tämäkin!

     

     

     

     

2 kommenttia:

  1. Harmi kun joka kuvassa tarkennus näyttää osuneen taustaan ;I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuremmissa kuvissa näkyy paremmin, että tarkennus on kyllä ihan kohdillaan, mutta valitettavasti tummat kohdat ovat niin tummia, että yksityiskohtia ei näy. Seuraavalla sisäkuvauskerralla täytyy kiinnittää taas enemmän huomiota riittävään valoon, vaikka edelleen on tavoitteena saada myös liike pysähtymään. Kiitos kuitenkin kommentoinnista! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...