sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuvankäsittelyä

Olin vielä kolmisen vuotta sitten sitä mieltä, että valokuvien käsitteleminen jälkikäteen on huijausta. Seurasin jo tuolloin mielelläni keskusteluja kuvaamiseen ja kuvien jälkikäsittelyyn liittyen ja joskus osallistuin itsekin keskusteluun. Kun sitten kokeilin itsekin jälkikäsittelyä ja opin käsittelemään kuviani, totesin, että miksipä ei: Jälkikäsittelyllä sai elävöitettyä kuvia ja tuotua kohdetta entistä paremmin esiin kuvasta. Hyvässä lykyssä jollakin tavalla epäonnistuneen kuvan sai jopa pelastetuksi jälkikäsittelyn avulla. Jos jälkikäsittely suuremmassa mittakaavassa ei kiinnosta, ainakin kuvankäsittelyohjelman rajaustyökalulle voi olla käyttöä.


Muokkaan hevoskuvia yleensä hyvin maltillisesti, kuten mustan nuoren hevosen vasemmalla olevaa alkuperäistä ja oikeanpuoleista muokattua kuvaa vertailemalla voi havaita. Olen hitusen suoristanut horisonttia sekä lisännyt hieman kontrastia, varjoja ja tummia sävyjä. Aavistuksen verran lisäsin myös värien lämpöisyyttä (temperature). Terävyyttä olen kuitenkin lisännyt reippaasti, sillä haluan kohteen olevan mahdollisimman tarkka ja terävä, vaikka taustassa taas tasainen sumennus (blur) on tavoitteena. Poikkeuksellisesti lisäsin myös kuvan kulmiin vignettiä (post-crop vignetting). Alunperin jälkikäsittely oli tässä, kunnes aloin miettiä, missä muodossa laitan tänne blogiin esille kuvat "Ennen" ja "Jälkeen". Niinpä jälkikäsittelyn jälkikäsittelyssä vielä lisäsin muokattuun kuvaan tuollaisen hauskan reunuksen, jossa valkoinen hiutalemainen reuna (inner glow) kiertää kuvaa sisäpuolelta. Viime hetkellä muistin vielä vesileimankin ja innostuin leikkimään tekstin efektityökalulla. Koska pidän mieluiten eläinkuvat mahdollisimman luonnollisina ja tarkoitukseni on pääasiassa ikuistaa eläimet sellaisina kuin ne ovat, ei tehdä kuvista erityisesti taidepläjäyksiä, tyydyn useimmiten vain kevyeen jälkikäsittelyyn, joka on valmis viimeistään vignetoinnin jälkeen, kun verrataan edellä kuvailtuun jälkikäsittelyprosessiin.

Maisemakuvien kanssa innostun välillä leikittelemään muita kuvia enemmän. Jotkut kuvat suorastaan huutavat korostamaan jotakin tiettyä ominaisuutta kuvassa, toiset taas näyttävät kaipaavan vielä jotakin lisää päästäkseen täyteen loistoonsa.


Kuva metsästä oli kaunis jo ilman muokkauksiakin mutta oli kuvanottohetken säästä johtuen värimaailmaltaan hyvin harmaa ja mitäänsanomaton. Jotta kuva olisi päässyt oikein loistoonsa, se olisi kaivannut lisää valoa ja kirkkautta, lämpöä ja vielä jotakin ylimääräistä - ehkä auringonlaskun värejä? Oikeanpuoleinen reippaalla kädellä jälkikäsitelty kuva on minusta kaunis ja käsittely onnistunut, vaikka edelleen kuvasta puuttuu se jokin katseenvangitsija. Ehkä värejä olisi pitänyt uskaltaa muokata rohkeammin. Tämänkertaiseen lopputulokseen pääsin kuitenkin aloittamalla hyvin samaan tyyliin kuin hevoskuvankin kanssa, tosin varjoja ja tummia värejä sekä värien lämpöisyyttä (temperature) ja sävyjä (tint) muokkasin reippaasti. Lumihangen puhtautta korostin lisäämällä hieman valkoisuutta (white), vaikka samaan aikaan sain varoa, ettei kuvasta enää suurempi osa lumesta pala puhki. Myös kontrastia lisäsin normaalia enemmän, ja myös vibrance oli poikkeuksellisesti ahkerassa käytössä, jolloin sain metsän puihin vihreän eri sävyjä ja puut heräsivät henkiin. Vignettiä lisäsin normaalia huomattavasti enemmän, jotta tummat reunat ja kuvan reunoilla olevat oksat muodostaisivat ikään kuin kaukoputkimaisen kehyksen lumisen pellon takana alkavalle metsälle. Jälkikäsittelyn myötä metsä heräsi aivan uudella tavalla henkiin ja kuva sai paljon lisää syvyyttä, vaikka kaikesta hyvästä huolimatta se jokin jäi edelleen puuttumaan, enkä saanut sitä kaivettua esille kuvankäsittelyohjelman eri tehosteiden kokeilemisesta huolimatta.


Kuva takiaisista oli aivan upea, vaikka takiaiset puhtaanvalkoisella lumihangella kirkkaassa valossa näyttivät luonnossa vielä hienommilta kuin kuvassa. Takiaiskuva pääsi metsäkuvan tapaan jälkikäsittelyyn kovemmalla kädellä, ja loppujen lopuksi muokkausprosessi oli melko samanlainen metsäkuvan muokkaukseen verrattuna. Tosin väriensäätö temperature- ja tint-säädinten kanssa vaihtui kokonaan vibrancen ja saturationin säätämiseksi. Myöskään valkoisuutta en itsessään lisännyt, vaikka kuvan kirkkautta sitten lisäsin senkin edestä. Jotta sain takiaisten päällä olevat lumipeitteet paremmin esille ja etenkin yksityiskohtia tarkemmiksi, lisäsin terävyyttä ja "erillisyyttä" (clarity, mikähän tämän virallinen suomenkielinen vastine mahtaa olla...) ja vähensin heijastusta (highlights). Lopuksi kuva pääsi vielä vignetoitavaksi, minkä ansiosta kuva sai reunoilleen ja etenkin kulmiin sinertävää sävyä.

Vaikka Blogitallin viikkohaasteeseen osallistumisen suhteen alkavat viimeiset hetket olla käsillä, haastan kaikki tämän postaukset lukijat kokeilemaan kuvien jälkikäsittelyä tai vähintäänkin miettimään omaa suhdettaan siihen. Mitä mieltä olette kuvien jälkikäsittelystä? Onko se sulaa huijaamista vai ehdoton edellytys kuvien saattamiseksi julkaisukuntoon? Miten te käsittelette kuvianne? Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Allekirjoittanut painiskelee edelleen näyttöongelmien kanssa, sillä kolmesta näytöstä vain yksi näyttää kuvat sellaisina kuin haluaisin niiden näkyvän ja tämä lempinäyttöni kaiken lisäksi toimii erinomaisesti pelkillä tehdasasetuksilla (ja toisaalta toinen, täsmälleen samanlainen näyttö tehdasasetuksilla näyttää värit ja muut aivan eri tavalla). Hämmennystä ja turhautumista ei lainkaan vähennä havainto, että myös kuvankatselu- ja -käsittelyohjelmat näyttävät värejä ja kuvien kirkkautta hieman eri tavalla. Miltä tämän postauksen kuvat näyttävät teidän näytöillänne? Ovatko kirkkaita ja suht raikkaita vai tummia, synkkiä ja ehkä jopa vähän tunkkaisia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...