lauantai 24. tammikuuta 2015

Harjoitus joka kodin kotistudiossa


Uni ei meinannut millään tulla. Olin miettinyt pääni puhki sopivia oviaukkoja, joihin pääsisin käsiksi ja saisin jonkun tutun eläimen koekaniiniksi "Melkein studiossa" -harjoituskuvia varten. Tuulia oli pari päivää sitten esitellyt blogissaan upeita hevoskuvia, jotka olivat kieltämättä melkein kuin studiossa kuvattuja: mustasta taustasta ei olisi heti arvannut, että hevoset olivat seisseet vain heinäladon oviaukossa pää ulkona ja jalat sisällä. Tuulia oli vieläpä ystävällisesti neuvonut, kuinka vastaavia kuvia voisi itse ottaa ja rohkaisi kokeilemaan, sillä se ei kuulemma ollut edes vaikeaa. Ja minähän kokeilin. Heinälatoa tai hevosia ei nyt ollut käytettävissä, mutta oman pikku asuntoni tavaroita täynnä oleva, pimeä vaatehuone ja hoitokoira sen sijaan pääsivät - tai jos koiralta kysytään, joutuivat - osallistumaan kuvausharjoituksiin. Vastahakoinen koira istutettiin vaatehuoneen ovelle, tosin valoisan (tai siis sähkölampun valossa kylpevän vaikkakin heikosti valaistun) huoneen puolelle kynnystä, sillä koira tuntui hiukan kammoksuvan pimeää ja ahdasta vaatehuonetta ja sen tavarapaljoutta. Kun se lisäksi tajusi joutuneensa taas kerran hommaan, johon kuului vain ja ainoastaan tylsääkin tylsempää pönötystä, ei istuminenkaan enää huvittanut ja se päätti laittaa pitkäkseen. Ei auttanut muu kuin peruuttaa mahdollisimman kauas koirasta ja vaatehuoneen oviaukosta ja ryhtyä takapuoli pitkällä lattialla rymyten zoomailemaan ja sovittelemaan koiraa ja oviaukkoa kuvaan. Heti alkuunsa pitkästynyt ja ennakkoluuloinen koira ei kauaa viihtyisi paikallaan, enkä toisaalta viitsinyt siltä sitä vaatiakaan, jotta se jaksaisi jatkossakin olla kuvattavana. Pimeähköllä taustalla saatu pääkuva kuitenkin onnistuttiin saamaan aikaan, ja kuvan reunoille jäänyt tavarapaljous jäi sitten kuvankäsittelyharjoitukseksi. Ensimmäiseksi "melkein studiossa" -harjoituskuvaksi olin tyytyväinen lopputulokseen sekä tietenkin koiraan, joka sai vuolaiden kehujen lisäksi pienen nakinpalan palkkioksi. Eikö se ole pääasia, että harjoiteltiin taas jotain uutta, onnistuttiinkin ja molemmille jäi hyvä mieli?

6 kommenttia:

  1. Hehkulamppu jättää ikävän kellertävän sävyn kuviin, joka tekee mielestäni kuvista "liian lämpimiä". Kannattaa tsekata valkotasapaino kohdilleen kuvatessa ja vielä tarvittaessa jälkikäsittelyssä pyrkiä vähentämään keltaisen sävyjä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja vinkeistä! Itse asiassa valonlähteenä ei ollut hehkulamppua, vaan koira on luonnostaan ehkä vähän keltaiseen vivahtava :) Jälkikäsittelyssä kokeilin värien lämpimyyden säätämistäkin, mutta omalla näytölläni lopputulos taas olisi ollut liian sinertävä. Toisaalta minulla meni juuri koko tietokonesysteemi vaihtoon: Uuden koneen ja näyttöjen kanssa on vielä totuttelu yhteiseloon menossa, ja vanhaan näyttöön tottuneena tulee välillä tuskailtua uuden erilaisuutta aina väreistä ja kirkkaudesta lähtien. Onkin mielenkiintoista kuulla, miltä kuvat näyttävät toisten näytöillä :)

      Poista
  2. Kaunis kuva ja ihana malli! Mun silmään sävyt ovat nätit ja pehmeä lämpöisyys vain sopii tuohon. Ja koirasta ei edes näy tylsistymisen merkkejä, ilmeessä on kivaa syvyyttä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ira, mieltä lämmittäneestä kommentista! Kiva kuulla, etten ole ainoa, kenen silmään kuva näyttää hyvältä - siitäkin huolimatta, että olen jo pelkästään kuvassa olevan koiran takia puolueellinen arvioissani ;)

      Poista
  3. Moikka! Hieno kuva :) minkälaisilla asetuksilla kuvasit? Käytitkö salamaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kehuista! :) Kuva on otettu tällaisilla asetuksilla: f-arvo 2.8, suljinaika 1/4 ja ISO 800. Salamaa ei ole käytetty, sillä salama olisi valaissut koiran takana olevan huoneen, jolloin kuvankäsittelyä olisi saanut harrastaa entistä enemmän "studiokuvan" aikaan saamiseksi. Toisaalta salamalla olisi saanut koiran huomattavasti terävämmäksi, kun hämärässä pienessä asunnossa kuvattiin. Tässä täytynee tehdä vähän valintaa - ainakin jos kuvaa pienessä, tavaroita täyteen ahdetussa asunnossa - kestääkö oma silmä hiukan epätarkkuutta vai onko halukas jälkikäsittelemään kuvaa enemmänkin. Jos kokeilet "kotistudiokuvausta" (etenkin koiran, kissan tai hevosta pienemmän kotieläimen kanssa), käyhän kertomassa, kuinka onnistuit ja mitä pidit tällaisten kuvien ottamisesta :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...