perjantai 19. joulukuuta 2014

Tallirutiinit

Blogitallin viikon blogihaasteen ohjeet löytyvät täältä. Reippaasti vain osallistumaan!

Vaikka nuorempana kritisoin kaavoihinsa kangistuneita, rutiiniensa orjia, olen omilleni muutettuani huomannut itsekin suosivani tiettyjä rutiineja: tutut tavat ja toimet tuovat arkeen tietynlaista turvallisuutta ja rutiineissa on jotain mahdottoman mukavaa. Välillä sitä suorittaa rutiineja niin automaattisesti, ettei edes jälkeenpäin osaa sanoa, tuliko jokin tietty asia tehdyksi, kun se hoitui vanhalla rutiinilla - nimimerkillä vanhempien luota piti tulla erikseen kotiin katsomaan, tulihan se kahvinkeitin laitettua pois päältä ja otettua johto irti seinästä, kun en lainkaan muistanut sitä tehneeni, vaikka olin kuitenkin tehnyt. Rutiineissa on selvästi omat hyvät ja huonot puolensa.

Vanhemmiten tunnistan myös hevostelussani erilaisia rutiineja. Kävin edellisessä ratsastuskoulussani noin kuuden vuoden ajan, ja jokainen lauantaiaamu herätyskelloni soi klo 6.30 ja tallilla halusin olla mahdollisimman pian yhdeksän jälkeen, jotta minulle jäisi melkein tunti aikaa harjailla ja satuloida kaikessa rauhassa ratsastustunnille saamaani hevosta. Ratsastustunnin jälkeen oli aina enemmän tai vähemmän kiire lähteä pois tallilta, ja jos hevonen ei jatkanutkaan seuraavalle tunnille, se hoidettiin tallissa mahdollisimman vauhdikkaasti mutta asianmukaisesti. Kiire ja hevoset eivät ole hyvä yhdistelmä, mutta niistä lauantaiaamun kahdesta kiireettömästä tunnista - ensimmäinen tunti tallissa, toinen ratsastustunnilla - nautin täysin siemauksin ja ne olivat viikon parasta aikaa.


Kun sitten tuli aika vaihtaa tallia, huomasin ensimmäiseksi kaipaavani sekä tuttuja hevosia ja ihmisiä että niitä tuttuja rutiineja, joita olin kuuden vuoden ajan toistanut ja jotka osasin hyvin. Uudella tallilla lähes kaikki asiat tunnuttiin tekevän toisella tavalla, ja ensimmäisillä kerroilla tunsin itseni varsinaiseksi tumpeloksi. Montaa kertaa en tällä uudella tallilla ehtinytkään käydä, kun minulle tarjoutui mahdollisuus vuokrahevoseen. Niinpä aina valvottu ja ainakin jossain määrin ohjattu puuhastelu hevosten kanssa vaihtui hyvinkin omatoimiseen hevosteluun ja on myönnettävä, että tämä uusien rutiinien opettelu muutaman ratsastustunnin merkeissä uudella tallilla ennen vuokrahevosta teki minulle oikein hyvää ja valmisti juuri sopivasti seuraavaan isoon askeleeseen hevostelu-urallani.


Vaikka minulla on ollut vuokrahevonen vasta muutaman kuukauden, rutiinit ovat ehtineet muodostua jo aikoja sitten. Koska olen täysin julkisen liikenteen varassa, tietyt rutiinit auttavat minua sekä pysymään sopivassa aikataulussa julkisilla kulkemista ajatellen että muistamaan kaikki ne pienet asiat, jotka on tehtävä ennen tallilta kotiin lähtemistä.

Vuokrahevoseni - jatkossa tuttavallisesti vain "V" - tallilla hevoset ovat päivän tarhailemassa ja näin pimeään aikaan vuodesta ne otetaan sisälle iltapäivisin klo 15. Jotta V saisi mahdollisimman paljon liikuntaa, tallireissuni ajoittuvat vasta klo 15 jälkeiseen aikaan. Yleensä ehdin tallille noin klo 15.30, mikäli kaikki junien ja bussien vaihdot ovat sujuneet suunnitelmien mukaan, mutta huonollakin tuurilla ehdin neljäksi joka tapauksessa paikalle. Ensimmäisenä varmistan, onko hevosenomistaja jättänyt viestejä hevosen hoitoon tai liikuttamiseen liittyen tai onko jotain muuta huomioitavaa. Samalla luen hevosen "päiväkirjasta", mitä sen kanssa on viime päivinä tehty, jotta osaan suunnitella oman ratsastukseni muuhun liikuntaan ja liikkumiseen nähden sopivaksi.

Kun hevosen aiemmat kuulumiset ovat selvillä, on aika suunnistaa harjapakin kanssa hevosen karsinalle. V on yleensä rouskuttamassa iltapäiväheiniään ja saa jatkaakin syömistä koko sen ajan, kun harjaan ja puunaan sitä. Pään harjaaminen on tuottanut aiemmin hiukan päänvaivaa, sillä hevonen ei oikein pidä siitä ja mielellään kääntää päänsä aina ulottumattomiini. Viime aikoina meille on kuitenkin muodostunut ikään kuin leikki, niin että harjaan päätä vähän kerrallaan hevosen jauhaessa heinätuppoa ja kun hevonen kurkottaa ottamaan lisää heinää suuhunsa, lopetan harjaamisen ja odotan niin kauan, että V on saanut suunsa taas täyteen. Yllättäen hevonen alkoi kääntää päätään minuun päin aina uuden heinätupon suuhun saatuaan, niin että nykyään pään harjaaminen sujuu helposti, kun hevonen tuo päänsä harjattavaksi aivan oma-aloitteisesti ja palkkioksi saa harjauksen lomassa ottaa heinätäydennystä suuhunsa.

Kun hevonen on puhdas päästä kavioihin, heinäverkko jätetään rauhaan, laitetaan ratsastusvarusteet päälle, usein juodaan vähän automaatista ennen suitsien laittamista ja lähdetään kentälle, jossa valot ovat saaneet kirkastua satuloimisen ajan. Ratsastus alkaa aina taluttamisella kentän ympäri molempiin suuntiin, vain kierrosten määrä vaihtelee. Näin sekä suoritamme ontumistilannekartoituksen että teemme tarkistuskierroksen, ettei kentän pimeimmissäkään nurkissa ole mitään pelottavaa tai jännittävää. Ratsastaessa rutiinit jäävät vain alku- ja loppuverryttelyn käynti- ja ravipätkiin, mutta ratsastuksen jälkeen rutiinien kulta-aika saa jatkoa, kun lopuksi hevosta talutetaan taas pari kierrosta kentän ympäri molempiin suuntiin, jolloin viimeistään hevonen saa venytellä kaulaansa kunnolla.

Koska tallikäytävä ja tallin pesukarsina osoittautuivat meille liian rauhattomiksi paikoiksi hoitotoimenpiteisiin, siirrymme nykyään kentältä suoraan V:n omaan ulkokarsinaan, jossa hevonen saa vielä pikaharjauksen ja ratsastusvarusteet vaihtuvat takaisin loimeen. Ratsastuskouluaikoina hevosten harjaaminen ja kavioiden puhdistaminen ei ollut tapana enää ratsastamisen jälkeen, mutta ulkokentän ja ikävien tilsojen myötä kavioiden perusteellinen puhdistaminen myös ratsastuksen jälkeen on tullut osaksi rutiinia.

Sillä aikaa, kun minä kannan satulaa ja muita varusteita takaisin talliin ja puhdistan niitä tarpeen mukaan, V saa jatkaa rauhassa iltapäiväheinien syömistä. Kun varusteet on hoidettu, hevonen saa ämpärillisen melassisiirapilla maustettua lämmintä vettä, jotta nesteytys on turvattu.

Kun hevonen ja varusteet on hoidettu ja joukkoliikenteen aikataulut tarkistettu, kirjoitan kynä sauhuten päiväkirjaan hevosenomistajalle tiedoksi, mitä olemme V:n kanssa tehneet ja miten on mennyt. Vielä viimeiseksi ennen tallilta lähtemistäni käyn hyvästelemässä hevosen ja tarkistamassa, että sillä on kaikki hyvin - hyvä näin, sillä viimeksikin se oli onnistunut repimään heinäverkon alas ja rauhaton V oli ilmeisesti huolissaan, kuinka syödessä oli näin päässyt käymään.

Kun V:llä on varmasti kaikki hyvin, kotimatka pääsee alkamaan ja bussiin päästyäni hevosenomistaja saa vielä tekstiviestin, että kaikki on mennyt hyvin - toistaiseksi näin on onneksi aina ollut. Päästessäni kotiin 1,5 tuntia myöhemmin olenkin jo valmis kaatumaan sänkyyn untenmaille, kunhan mies on ensin saanut kuulla reippaasti tiivistetyn kertomuksen päivän tallireissusta.

"Ottaisitko minut mukaan? Kaipaisin kaverin seuraa."

Millaisia rutiineita teillä on? Huomatkaa kysymyksenasettelu: oletan, että jokaiselta ainakin yksi rutiini löytyy, liittyi se sitten hevosiin tai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...