keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Katsaus vuoteen 2014

Huh, melkein lopussa..!

Olen tylsä ja kokoan näin vuoden viimeisenä päivänä postauksen, jossa katsotaan taaksepäin kulunutta vuotta ja mietitään, mitä tämä vuosi toikaan mukanaan. Vastaavia postauksia löytyy varmaankin vähintään joka toisesta blogista. Monen bloggaajan katsauksessa todetaan, että vuoteen mahtui paljon vastoinkäymisiä mutta myös iloja, ja esteistä päästiin lopulta yli. Minun kulunut vuoteni ei tee poikkeusta muuten kuin siinä suhteessa, että yksi suuri ja elämää dominoiva vastoinkäyminen alkoi jo vuoden 2013 loppupuolella ja jatkuu yhä edelleen, vaikka vuoden mittaan on monen ihmisen voimin ponnisteltu esteen ylittämiseksi.

Suomalaisia kritisoidaan eripuraisiksi, mitä tulee naapurina olemiseen ja lähekkäin asumiseen: kaikesta täytyy valittaa ja riidellä, usein ilman mitään syytä. Ennakkoluulot tietynlaisia ihmisiä kohtaan puolestaan leimataan heti rasismiksi. Tämän vuoden kokemusten jälkeen olen joutunut toteamaan, että valitettavasti suomalaisiin naapureina esitetty kritiikki ei valitettavasti aina ole alkuunkaan aiheellista mutta sen sijaan ennakkoluulot tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan voivat hyvinkin olla. Ennen kaikkea olen huomannut, että parin vuosikymmenen hyvistä kokemuksista huolimatta kerrostalossa asuminen voi olla suorastaan helvetillistä, jos käy erittäin huono tuuri naapureiden kanssa: Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, että päivät pitäisi jaksaa opiskella tai käydä töissä mutta yöt kuluvat valvoessa seinänaapurin huudattaessa stereoita tai muuten metelöidessä jopa 12 tuntia putkeen, päivittäin viikosta toiseen ja vielä usein siihen aikaan, jolloin normaalit työssä tai koulussa käyvät ihmiset yleensä nukkuvat? Tai oletko ollut tilanteessa, jossa opintosi ovat loppuvaiheessa ja opiskelun pitäisi tapahtua pääsääntöisesti kotona, mutta keskittyminen on hyvin haastavaa taustalla kuuluvan musiikinjumputuksen tai muun normaaliin jokapäiväiseen elämään kuulumattoman metelöinnin takia, ja tätä jatkuu päivittäin kuukaudesta toiseen? Tänä vuonna minä olen kokenut tämän kaiken. Niinpä näin vuoden lopussa voin vain todeta: "Huh, loppuihan se tämäkin vuosi!"


Vaikka kuluneen vuoden ikävät kokemukset kerrostaloasumisesta muistuttavat olemassaolollaan joka päivä ja tälläkin hetkellä, näkyy jo valoa tunnelin päässä: Jos minulla ja miehelläni käy tuuri ja byrokratian rattaat pyörivät ripeään tahtiin, saatamme hyvässä lykyssä jo ensi kuussa päästä vaihtamaan asuntoa. Hakemamme asunnot ovat nekin kyllä kerrostalosta, mutta optimistina ja hyvien kokemusteni perusteella en jaksa uskoa, että valitettavan tutuksi tullut häiriköinti olisi nykyään kerrostaloasumisessa pääsääntö vaan pikemminkin poikkeus: Eihän nykyisessä asuintalossammekaan pahin häiriö ole nuorien opiskelijoiden biletyksestä, työssäkäyvien juhlimisesta tai edes pienten lasten kiljumisesta tai parkumisesta aiheutuvaa, vaikka nekin kaikki ovat vähintäänkin ajoittain värittämässä myös lapsettoman ja juhlimista harrastamattoman nuoren pariskunnan elämää. Niinpä yritän pitää lippua korkealla ja uskoa, että kohta helpottaa ja saamme taas nukkua yöt rauhassa omissa sängyissämme ilman, että täytyy lähteä yöksi nukkumaan muualle, mikäli ylipäätään mielii nukkua. Jospa uusi vuosi toisi tullessaan rauhan myös meidän kotiimme.

True Love is when you can't sleep because your reality is better than your dreams. 
Yritin löytää sopivaa kuvaa postauksen kuvitukseksi, tuloksetta. Sen sijaan löysin kuvan, jossa oli yllä lainattu teksti. Lausahdus pitää varmasti paikkansa. Tosin lisäisin tosirakkauden olevan myös sitä, kun puoliso keskellä yötä jättää lämpimän sänkynsä, vetää takin päälleen ja lähtee huomauttamaan naapurille liian kovasta metelistä. Tosirakkaus on myös sitä, kun aamuyön tunteina ei tarvitse yksinään kieriskellä sängyssä ja murehtia naapurin jumputettua taas koko yön, vaan voi käpertyä puolison kainaloon ja laatia suunnitelmia tilanteen helpottamiseksi.


Kuten alussa mainitsin, tähän vuoteen on kaikesta huolimatta mahtunut myös paljon hyvää. Olen haaveillut omasta lemmikistä niin kauan kuin muistan, ja koira ja hevonen ovat niin ikään olleet toivelistalla melkein 20 vuotta. Kumpaakaan en saanut tänäkään vuonna, mutta sain hoitokoiran ja vuokrahevosen, jotka tuntuvat melkein kuin omilta eläimiltä: Vaikka eläinten omistajat viime kädessä määräävät, mitä ja miten tehdään, olen saanut puuhastella molempien karvaturrien kanssa hyvin vapaasti ja samalla voinut kysellä ja ihmetellä kaikkea niiden hoitoon ja käyttäytymiseen liittyvää. Eläinharrastusten osalta tämä vuosi on siis ollut mitä mainioin: Olen oppinut valtavasti uutta ja nauttinut kovasti eläinten kanssa puuhastelusta. Olen myös päässyt tekemään asioita, jotka ratsastuskoulussa ratsastamisesta puuttuivat ja joita kaipasin, vaikka alkuun ratsastuskoululta lähteminen harmitti suunnattomasti. Eläinystävien ja hevosharrastuksen suhteen tämä vuosi on siis ollut hyvin onnistunut, mieleenpainuva ja ikimuistoinen. Lisättäköön vielä, että sekä näiden eläinten omistajilla että etenkin hevosten kautta saaduilla uusilla tuttavuuksilla on ollut myös hyvin positiivinen vaikutus tähän vuoteen, ja muistelen uusien (ja vanhojen) eläintuttavuuksien lisäksi myös näitä ihmisiä lämmöllä.

Valokuvauksen saralla vuosi 2014 oli se vuosi, jona pääsin kunnolla vauhtiin. Mitä enemmän tiedän valokuvaamisesta, sitä paremmin tiedostan, kuinka paljon opittavaa minulla vielä on. Myös alue- ja kansallisen tason ratsastuskilpailut sekä näyttelyt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, ettei minun tarvitse enää jännittää ja miettiä, miten missäkin paikassa toimitaan: maalaisjärjellä, hienotunteisuudella ja kysymällä pärjää varmasti. Valokuvauksen rinnalle olen löytänyt tämän vuoden aikana myös blogien maailman ja alkanut itsekin blogata, ja vaikka tämä blogini vielä jossain määrin hakeekin omaa suuntaansa ja tyyliään, olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Ennen kaikkea olen valokuvausharrastuksen kautta päätynyt opettelemaan erilaisia taitoja, jotka voivat työelämään siirryttyäni osoittautua hyvinkin hyödyllisiksi.

Koska yhden kokonaisen ja vieläpä näin vaiherikkaan vuoden tiivistäminen yhteen postaukseen on mahdoton tehtävä, tyydyn nostamaan esille vain muutaman isomman asian, joissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia tämän vuoden aikana. Huomenna on kuitenkin uusi vuosi ja uudet kujeet, ja on aika suunnata katseet pian alkavaan vuoteen. Monta suunnittelemaani postausta jäi tekemättä ja vielä enemmän kuvia esittelemättä, mutta ensi vuonna palataan entistä ehompina ja innokkaampina oppimaan uutta ja kehittymään.

Rauhallista, onnellista ja turvallista uutta vuotta meille kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...