sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kansalliset esteratsastuskilpailut Laaksolla

Kesän viimeinen esteratsastuskilpailu on takana. Laakson ratsastusstadionilla sai eilen nauttia taitavien ratsukoiden suorituksista toinen toistaan korkeammilla esteillä. Yksi päivän vetonauloista lienee ollut LähiTapiola GP finaali estekorkeudella 145 cm ja 150 cm - ainakaan en muista koskaan nähneeni Laaksolla yhtä paljon yleisöä kuin tuon luokan aikaan! Tämän GP-luokan lisäksi olin kameroineni yleisön joukossa seuraamassa myös edellistä luokkaa, Racing Trophy -finaalin ensimmäinen osakilpailua 5-vuotiaille hevosille estekorkeudella 110 cm. Vaikka esteet olivat GP-luokkaa selvästi matalampia, ne näyttivät hirvittävän suurilta. Ratsukot, joiden vähintäänkin toinen osapuoli oli vielä nuori, suoriutuivat silti esteistä hienosti. Vauhtia ja yllättäviä tilanteita ei puuttunut, ja esteratsastus oli viihdyttävää seurattavaa. Yllättäen yleisökin eli ajoittain hyvinkin vahvasti mukana radalla olevan ratsukon mukana. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus jälleen kerran!

Vaikka esteratsastus on hidastempoisempaa kouluratsastusta viihdyttävämpi, on pakko myöntää, että ratsukoista on myös huomattavasti haastavampaa saada onnistuneita kuvia este- kuin kouluradalla. Olen mielestäni kehittynyt kesän aikana kamerani käsittelemisessä, mutta siltä ei tuntunut enää, kun pääsin tietokoneen ruudulta tutkimaan päivän kuvasaldoa: Olin testannut eri toimintoja ja yrittänyt löytää parasta juuri nopeatempoiseen ja vauhdikkaaseen esteratsastukseen. Silti jouduin toteamaan, että kaikilla toiminnoilla olin onnistunut saamaan kameran välillä joko tarkentamaan päin honkia (tai sitten olen innostuksissani heiluttanut käsiäni kuvanottohetkellä niin, että koko kuva on kauttaaltaan sumea), rajaamaan kuvan huonosti tai sitten keskellä kuvaa - usein juuri hevosen pään tai satulan kohdalla - komeilee punainen metallipalkki, joita Laakson kentän katsomon puoleisella sivulla on useampikin. Jos ei kuvan laadussa ollut vikaa, ajoitus oli hiukan pielessä ja hevosella kuvassa epäedustavalta näyttävä vaihe laukassa. Kaikista heilutuksista ja ajoitusvirheistä huolimatta sain onneksi otettua myös onnistuneita otoksia, mutta kyllä esteratsastusta kuvatessa kuvien onnistumisprosentti tuntuu olevan selvästi pienempi kuin kouluratsastuksen kohdalla.

1.) Automaattitarkennus (AF) & 1-Area


Koska jälkeenpäin voi olla vaikea muistaa, mitkä kuvat on otettu milläkin toiminnolla, kuvasin koko 10c-luokan toiminnolla "1-Area". Ohjekirjan mukaan tämä toiminto tarkentaa kuvaruudun keskellä olevaan kohteeseen, ja toiminto ilmeisesti vaatii automaattitarkennusta. Tämä toiminto on useimmiten ollut minulla käytössä ja eilenkin toimi ihan hyvin, mutta jotain jäin vielä kaipaamaan. Tarkentaminen oikeaan kohteeseen onnistui kohtuullisesti, mutta melko yleinen ongelma oli edelleen myös kameran tarkentaminen taustaan tai se, ettei kamera ollut onnistunut tarkentamaan mihinkään vaan kuva oli kauttaaltaan sumea.

Milla Tarnanen ja pv-r. L'Mariaci

Cecilia Gundersby ja WPN-r. Esteban S

Else Väyrynen ja FWB-r. Lawinium, joka herätti yleisössä ihastusta ja muistutti kovasti isäänsä My Lawalawa

2.) Automaattitarkennus (AF) & 23-Area


Tutkailin ohjekirjaa luokkien välissä ja päätin kokeilla GP-luokan varsinaisen radan ajan automaattitarkennukseen yhdistettyä toimintoa "23-Area". Ohjekirja tiesi kertoa, että tässä toiminnossa olisi jopa 23 pistettä jokaista automaattitarkennusaluetta kohti. Lisäksi tämä toiminto olisi ohjekirjan mukaan tehokas tilanteissa, joissa kuvauskohde ei ole kuvaruudun keskellä. Innostuneena tästä tehokkuudesta kokeilin toimintoa ja myönnettäköön, että epäonnistuneitakin otoksia tuli kuten edellistä toimintoa kokeillessani, mutta silti tästä toiminnosta jäi positiivinen mielikuva kaiken jälkeen.

Mikael Forsten ja TV:stäkin tuttu kilparatsu Isaac du Jonquet

Helena Wist ja HOL-t. Cosima

3.) Automaattitarkennus (AF) & AF Tracking


GP-luokan uusintaan otin kokeiltavaksi vielä yhden toiminnon: automaattitarkennuksen yhdistettynä kuvauskohteen seuraamiseen (tracking). Sain vinkkejä aiemman blogipostauksen yhteydessä tarkennuspisteiden hyödyntämisessä ja kohteen seuraamisessa, ja kuvittelin näiden ainakin Canonin järjestelmäkameroiden kohdalla toimivien ohjeiden vastaavan lähinnä Lumixin kompaktikamerani AF Tracking -toimintoa. Toisin kuin aiemmin, sain nyt tarkennuksen lukittua (AF/AE Lock) kohteeseen ja vieläpä seuraavan liikkuvaa ratsukkoa esteradalla, kunnes... Ratsukon liikkuessa esteiden joukossa tarkennus välillä sekoitti esteet ratsukkoon ja jämähti tarkentamaan ratsukon ohittamaa estettä, jonka taakse ratsukko oli hetkeksi ikään kuin kadonnut - esteethän olivat luokassa lähes 1,5 metriä. Kun sitten yritin kiireesti saada väärään kohteeseen lukkiutuneen tarkennuksen pois päältä, se ei luopunutkaan tästä väärästä kohteesta helposti vain yhtä nappia painamalla vaan tuntui ottavan uudeksi kuvauskohteeksi ja tarkennettavaksi kohdaksi yksittäisiä esteitä eikä itse ratsukkoa. Lisäksi tulin siihen tulokseen, että tämä toiminto taisi tosiaan vaatia tarkennuksen lukittamista kuvattavaan kohteeseen ja kuvaaminen ilman lukitusta onnistui kehnommin kuin aiemmilla toiminnoilla. Vaikka oli kivaa, että kamera osasi seurata kuvauskohdetta ja ajoittain seuraaminen onnistui katsomon ja radan välissä olevista punaisista tolpista huolimatta, kun kameran onnistui ikään kuin hypätä tolppien yli takaisin seuraamaan ratsukkoa, koin tämän seuraamistoiminnon enemmän haitaksi kuin hyödylliseksi apuvälineeksi. Voi olla, että esimerkiksi kouluratsastuksessa, jossa rata ei ole täynnä eri etäisyyksillä katsomosta olevia objekteja, tämä toiminto voisi osoittautua huomattavasti miellyttävämmäksi ja hyödyllisemmäksi. Tai sitten vika oli puhtaasti kameran takana ja onnistunut seuraaminen vaatii vain paljon enemmän harjoittelua. Hyviä kuvia tällä AF Tracking -toiminnollakin tuli ajoittain, mutta kyllä 23-Area -toiminto tuntui näistä kolmesta toiminnosta parhaalta esteratsastuksen kuvaamiseen.

Helena Wist ja HOL-t. Cosima odottamassa vuoroaan uusinnassa


Marina Ehrnrooth ja tamma EVLI Valdina


4.) Automaattitarkennus & kasvojen tunnistaminen


Neljäntenä tarkennustoimintona olisi ollut vaihtoehtona myös kasvojentunnistus, niin että kamera olisi osannut etsiä ja tarkentaa ratsastajien kasvoihin. Valitettavasti olin tällä kertaa kiinnostunut enemmän hevosista tai ratsukoista kokonaisuutena kuin yksittäisen ratsastajan kasvoista, joten tämä toiminto ei päässyt edes kokeiluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...