maanantai 25. elokuuta 2014

Kansallinen poninäyttely 2014

Taas on vuoden suurin kuvaustapahtuma minun osaltani takana. Viikonloppu Vermossa kansallisessa poninäyttelyssä oli varsin onnistunut palaneesta ihosta huolimatta: Toinen toistaan upeampia poneja sai ihailla koko viikonlopun ajan ja vieläpä kohtuullisen hyvässä säässä. Lisäksi hienoja kuvia tuli otettua enemmän kuin niitä jaksaisi käsitellä, ja kuvia katsellen on hyvä odottaa jälleen ensi vuotta ja seuraavaa poninäyttelyä.

Pieni mainostelu hevostalli.netissä on selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä kuvakyselyitä on sadellut sähköpostiini sellaiset määrät, että olen ollut melko työllistetty viimeiset pari viikkoa. Suuret kiitokset mielenkiinnosta kaikille kuvia kysyneille ja etenkin kuviani ostaneille! Samaan hengenvetoon pahoittelen, että osa on joutunut odottamaan vastausviestiä kuvien kera pidempäänkin.

Tutkiessani näyttelykuvia viikonlopun jälkeen sain ilokseni todeta, että kesän kuvausharjoitukset eivät olleet menneet hukkaan, vaan kehitystä sekä vuoden että varsinkin kahden vuoden takaisiin Vermon poninäyttelyissä otettuihin kuviin oli havaittavissa. Toki vielä on paljon opittavaa, mutta on aina hienoa huomata, että edes pientä kehitystä on tapahtunut. Myös tässä jokavuotisessa poninäyttelyssä kävijänä olen kehittynyt: enää ei tunnu niin jännittävältä, kun tietää ja tuntee jo, kuinka näyttelyssä kuuluu toimia ja käyttäytyä. Näin kolmannen näyttelykertani jälkeen voin myös todeta, että ponien kuvaamisesta vain näyttelykehässä on tainnut muotoutua minulle lähinnä periaatepäätös: Kuvaan mielelläni poneja pääasiassa kehässä, jolloin kaikki halukkaat kuvaajat pääsevät ottamaan kuvia poneista samaan aikaan, kun poneja esitetään tuomareille. Tunnen olevani taakaksi, jos käyn jokaista ponia pyytämässä erikseen kehän ulkopuolella kuvattavaksi - mahtaako se poseeraaminen ponillekaan olla niin kovin mukavaa, jos sitä täytyy joka välissä tehdä eri ihmisille - joten tämä kehästä kuvaaminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.

Ohjasajoluokat olivat minulle poninäyttelyissä kävijänä aivan uusi kokemus. Oli hauskaa nähdä samassa luokassa poneja aina pienistä shetlanninponeista hevosen mittoja lähenteleviin ratsuponeihin ja welsh part bredeihin. Olivat ponit kooltaan ja rodultaan mitä tahansa, ne pärjäsivät silti hienosti toistensa joukossa. Oli myös hienoa nähdä nuorempaa väkeä esittelijöiden joukossa: hienostihan se ponien esitteleminen sekä maasta että ratsain sujui myös lapsilta ja nuorilta!

Kylläpä WPB-t. Pin Rock's Final Fantasy näytti suurelta pienten shetlanninponien rinnalla!

Neuvonpito käynnissä juuri ennen ratsastusluokan alkamista. Ratsuna russ-t. Runan.

Siinä, missä viime vuonna suomenpienhevosten kehässä tuntuivat olevan muodissa hopeanhohtoiset värit, tänä vuonna päivän sana olivat erikoinen väri ja suuret merkit - hyvänä esimerkkinä sph-t. Hellun Kukan voikko varsa Friisin Voikukka.

Tintin Vaniljan valkopää ja sininen silmä herättivät ihastusta

Kuvasivustoni Suvililja.net pääsi poninäyttelyn myötä remonttiin, ja sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kunnon kuvagallerian. Näyttelykehistä otetut kuvat ovat vielä pitkälti työn alla, mutta sunnuntain newforestinponitammojen osalta kuvat ovat jo esillä. Kuvien suuresta määrästä johtuen kuvien lisääminen kuvagallerioihin saattaa venyä pitkälle syksyyn, mutta kuvia tulee vähitellen lisää esille lauantain ja sunnuntain osalta omiin gallerioihinsa. Sähköpostitse saa Vermon kuvia kysellä jatkossakin, sillä pystyn laittamaan esille vain pienen osan kuvista, ja erikseen kysymällä kuvat saa myös nähtäväkseen huomattavasti nopeammalla aikataululla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...