lauantai 12. heinäkuuta 2014

Suomenhevoset kilpasilla Tuomarinkylässä

Tänään kuvausharjoitukset jatkuivat esteratsastuskilpailun merkeissä Tuomarinkylän kauniissa maisemissa. Kävin kuvaamassa suomenhevosten luokat ja olin innoissani päästessäni kuvaamaan sellaisia kuuluisuuksia kuin Friisin Paletti ja Murron Into. Valitettavasti kuvat eivät kuitenkaan onnistuneet aivan parhaalla mahdollisella tavalla: Selätettyäni alkuvaikeudet manuaalifocuksen (focus = tarkennus) kanssa päätin tehdä vähän vertailua ja kuvasin ensimmäisen luokan automaattiasetuksilla ja autofocuksella, toisen luokan urheilukuvausasetuksilla kokeillen sekä manuaali- että automaattifocusta. Lopputulos puolsi odotetusti urheiluasetuksia ja - minusta hiukan yllättäen - automaattifocusta. Kompaktikamerani manuaalifocus toimii käytännössä niin, että manuaalinen tarkennus tehdään nappia painamalla. Tämä ei minusta juuri eroa automaattifocuksesta, sillä sekin hoituu käytännössä nappia painamalla. Manuaalifocus ei kuitenkaan pysynyt alkuunkaan vauhdikkaasti etenevän kuvauskohteen perässä, joten tästä kokeilusta viisastuneena täytyy jatkossa käyttää automaattifocusta ainakin liikkuvien kohteiden kanssa.

Automaattifocuksen kohdalla nousi uusi kysymys: Kun kamerassani on sekä autofocus kukan kuvalla (= makrotoiminnolla) varustettuna että ilman, kumpi olisi parempi hevosia kuvatessa? Kuvaustilanteessa en vastausta hoksannut, mutta kotiin päästyäni se tuntui ilmeiseltä: Makrokuvaushan on lähellä olevien kohteiden kuvaamiseen, jos esimerkiksi halutaan ottaa lähikuvia kukista sumealla taustalla varustettuna. Niinpä pelkkä autofocus ilman mitään makroja olisi ollut tänään minulle se paras tapa saada kamera tarkentamaan kohteeseen.

Alla oleva kuva suomenpienhevosori Friisin Paletista on hyvä todiste siitä, että myös automaattiasetuksilla voi saada hyviä kuvia, mutta valitettavasti automatisointi ei ole aina oikotie onneen. Tällä kertaa suurin osa epäonnistuneista otoksistani oli otettu nimenomaan automaattiasetuksilla.

sph-o. Friisin Paletti

Toisena uutena asiana minulla oli testissä RAW-tiedostomuoto. Olen aiemmin käyttänyt JPG:tä, mutta nyt halusin kokeilla, olisiko RAW:sta jotakin käytännön hyötyä kuvien jälkikäsittelyssä. Ainakaan kuvaustilanteessa RAW ei vakuuttanut: Kamera tuntui hitaalta ottamaan seuraavaa kuvaa mahdollisimman pian edellisen jälkeen, ja muutenkin kuvat näyttivät jotenkin aiempaa suttuisemmilta. Tietysti kuvien suttuisuus voi johtua myös muista asetuksista tai itse kuvaajasta, mutta siitä huolimatta en aivan lämmennyt tälle uudelle tiedostomuodolle. Sitä paitsi RAW on ilmeisesti melko raskas tiedostomuoto, joten luulisi sen voivan vaikuttaa myös kameran nopeuteen (tai oikeastaan sen puutteeseen), jos kamera joutuu käsittelemään suuria tiedostoja ja sen odotetaan selviytyvän siitä suht reippaasti.

Tutustuin muutamien muiden näkemyksiin RAW-muotoisista kuvista, ja mielipiteet jakautuivat sekä puolesta että vastaan: Jotkut olivat sitä mieltä, etteivät enää mitenkään voisi kuvata ilman RAW:ia juuri suurempien kuvanmuokkausmahdollisuuksien takia. Toiset puolestaan näkivät, ettei RAW ole tuonut heidän kuviinsa mitään sellaista lisää, että heidän kannattaisi vaihtaa JPG siihen. En ole aivan varma, kumpaa mieltä minä olisin. Leikittyäni kuvankäsittelyohjelmalla alla oleva kuva kyllä koki positiivisen muodonmuutoksen, mutten ole lainkaan vakuuttunut, ettenkö olisi voinut tehdä samoja muokkauksia JPG-muotoisillekin kuville.

sh-t. Veenus Tähtinen

Palataan yllä olevan kuvan myötä myös blogin ensimmäisiin kirjoituksiin, joissa lupasin vääntää rautalangasta matkan varrella oppimiani asioita, joista ei koskaan puhuta ääneen mutta jotka kaikkien oletetaan tietävän. Minulle suuri ihmetyksen aihe oli sumean taustan saaminen kuviin muutenkin kuin vahingossa ja ilman makrokuvaustoimintoa. Taustan sumeneminen perustuu etäisyyksiin: Kuvaajan etäisyys kuvattavasta kohteesta tulee olla pienempi kuin kohteen ja sen taustan etäisyys. Yllä olevassa kuvassa kaukana olevat puut ovat sumentuneet kivasti, sillä ne olivat kuvanottohetkellä tosiaan kaukana. Ratsukko ja este olivat kohtuullisen lähellä minua, sillä seisoin kenttää ympäröivän aidan toisella puolella aivan aidan vieressä, jotta saisin lyhennettyä itseni ja kentällä liikkuvan kuvattavan kohteen etäisyyttä. Kuvassa kirkkaanvihreinä näkyvät puut olivat heti aidan takana ja huomattavasti lähempänä kuin kaukana taustalla näkyvät, tummemmat puut, ja siksi ne näkyvät kuvassa terävämpinä - eivät siis sumentuneet yhtä tehokkaasti kuin tummemmat puut. Etäisyyksien huomioon ottaminen ei vielä riitä, vaan taustan sumentumiseen tarvitaan myös kunnon zoomausta. Tarvittaessa zoomiin ja etäisyyksiin voi vielä yhdistää kamerasta focus-toiminnon (MF = manuaalifocus, AF = automaattifocus). Eikä pidä masentua, vaikka osa kuvista menisikin niinsanotusti pilalle, kun kamera on tarkentanut taustaan kohteen sijasta: Harjoitus tekee mestarin, ja varmaankin tällaista sattuu välillä myös niille paremmillekin kuvaajille, vaikkei epäonnistuneista laukauksista kailotetakaan turuilla ja toreilla. Tämän päivän kuvausreissusta ja kamerani ohjekirjan tutkimisesta viisastuneena suosittelen lämpimästi myös tutustumaan oman kameran ohjekirjaan ja opettelemaan vähitellen käyttämään uusia ominaisuuksia.

sh-t. Veenus Tähtinen palkintojenjaossa

P.S. Jos ratsastit tänään Tuomarinkylässä suomenhevosluokassa ja haluaisit saada joko näytille tai julkaistavaksi kuvia suorituksestasi, otathan yhteyttä suvililjanet@gmail.com!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...