sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Valokuvaamista säiden armoilla

Vaikka päivät ovat pidentyneet, aurinkoa näkee edelleen valitettavan vähän. Niinpä se vähäkin täytyy yrittää käyttää hyödyksi - etenkin, kun yhden aurinkoisen päivän vastapainoksi on odotettavissa liuta harmaita, usein vesisateisia päiviä. Kyllä kesää ja valoa on tullut ikävä monta kertaa kuluneen talven aikana!


Kun maassa on kaikkea muuta kuin korkeat hanget ja nietokset, voit saada taivaasta oivan kuvausassistentin talvisen maiseman aikaansaamiseksi. Hevosten kanssa tämä onnistuu pienempiä valokuvattavia helpommin, kun polvia koukistamalla pääset kuvattaviin nähden riittävän alaviistoon, jotta saat taivaan pääasialliseksi taustaksi. Muistathan kuitenkin olla varovainen, ettei taivas ylivalotu ja pala puhki. Lisäksi raw-tiedostomuoto on erityisen hyödyllinen, jolloin pikselien pelastaminen tarvittaessa jälkikäteen on huomattavasti helpompaa kuin jpg-muotoisten kuvatiedostojen kohdalla.


Vastavalo jakaa tehokkaasti mielipiteitä: toisten mielestä vastavaloon ei pitäisi missään nimessä valokuvata, kun taas toisten mielestä vastavalo on parasta valoa. Vastavalointoilijana on toki myönnettävä, että pääkaupunkiseudun vesisateisessa talvessa on ainakin yksi erityisen hyvä puoli valokuvauksen kannalta, ja se on matalalta paistava aurinko. Postauksen ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kuvia on vaikea mieltää talvisiksi, mutta toisaalta juuri tällaista se talvi valitettavasti on suurelta osin täällä etelässä. Vaikka lumihanki loistaa poissaolollaan, aurinko tuo kuviin oman tärkeän lisänsä, jota ilman kuvat luultavasti näyttäisivät huomattavasti latteammilta.


Pienenpienillä muutoksilla valokuviin voit saada isojakin eroja: Pikkuinen askel kuvattavista oikealle tai vasemmalle niin, että valo ei tule enää suoraan kuvattavien takaa vaan hieman vinosti, muuttaa sekä kuvan tunnelmaa että tuo ratsukon paremmin näkyviin.


Kun liikutat itseäsi tai kuvauskohdetta niin, että vastavaloon kuvatessa kuvauskohde peittää auringon, voit saada kohteelle kultaiset reunukset. Kun on vielä riittävästi pakkasta, hevosen lämmin henkäys näkyy valonsäteiden osuessa siihen, ja lumettomassakin maisemassa voi saada kuvaan kylmän ilman tuntua.


Välillä myös se "kokeilenpa nyt kuitenkin" -laukaus saattaa päätyä onnistuneeseen lopputulokseen. Vaikka tausta lehdettömine oksanrankoineen ei ole järin kaunis ja aurinkokin reilusti kuvauskohteen sivulla ja tuntuu, että ainut ikuistamisen arvoinen asia etsimessä on varsinainen kuvauskohde, saattaa laukaisimen painaminen kannattaa ja tallentunut kuvaruutu yllättää positiivisesti.


Kukkulan kuningas.

Vaikka lumivalkea maisema jäi totaalisesti haaveeksi, kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä tarjosi sellaiset olosuhteet, että karunkin maiseman keskellä oli mahdollista päästä onnistuneeseen - ja erilaiseen kuin yleensä - lopputulokseen. Turhaan ei puhuta valokuvauksesta, vaan valolla on todellakin valtava merkitys lopputuloksen kannalta!

tiistai 3. tammikuuta 2017

"Mihin olet matkalla?"

Näin otsikoitu postaus hyppäsi silmilleni Bloggerin seurattujen blogien syötteestä ja sai pohtimaan jälleen kerran, mihin minä olen matkalla.


Vuoden vaihtuminen tarkoittaa joillekin meistä mahdollisuutta kääntää uusi sivu elämässään: kokeilla jotakin uutta, tavoitella entistä määrätietoisemmin jotakin, jonka haluamme saavuttaa, tai päästää irti jostakin vanhasta. Yksi aloittaa uuden harrastuksen, toinen perustaa yrityksen ja kolmas tekee suunnitelman pudottaakseen painoa tai vähintäänkin noudattaakseen terveellisempiä elämäntapoja. Mistä tiedät vuodenvaihteen olevan käsillä? Ainakin siitä, että jopa kaupan kassojen lehtitelineet pursuavat elämäntaparemonttiin neuvovista lehdistä ja oppaista.

En perustanut vuodenvaihteessa yritystä, vaikka toiminimi on houkutellut jo useamman vuoden. Sen sijaan luin tiedotetta työntekijämaksujen nousemisesta ja työnantajamaksujen laskemisesta vuoden vaihtuessa ja mietin, miten tämä vaikuttaa valokuvauspalveluiden tuottamisesta saamaani nettopalkkaan eli mitä asiakkaan maksamasta rahamäärästä jää minulle itselleni käteen. Toistaiseksi tulin siihen tulokseen, että ainakaan digikuvien hintoja ei ole syytä nostaa, mutta käsinkosketeltavien kuvatuotteiden hinnastoja on vielä mietittävä: Jos digikuvat kuvatuotteiksi painavat yritykset nostavat merkittävästi hintojaan, saattaa joutua tekemään itse saman perässä.

Uudenvuodenpäivänä ryhdyin tuumasta toimeen ja toteutin jo pitkään suunnittelemani jutun. Aloitin melkein kuin uuden harrastuksen: liityin Suomen suurimpaan valokuvausharrastajien seuraan, Kameraseuraan, jonka jäsenenä on mahdollisuus osallistua jos jonkinlaiseen alajaoston toimintaan ja kehittää itseään ilmeisesti niin monella eri valokuvauksen osa-alueella kuin vain haluaa ja aika ja rahkeet riittävät. Ja minähän löysin mielenkiintoisia alajaoksia vaikka muille jakaa ja nähtäväksi jää, kuinka moneen ehdin ja pystyn oikeasti osallistumaan. Niinpä odotan tältä vuodelta todella paljon nimenomaan valokuvaajana kehittymisen suhteen ja olen innoissani siitä, että minulla on mahdollisuus jakaa oppimaani myös sinulle tämän blogin kautta. Meillä on siis aivan mahtava valokuvausvuosi edessä!

Nyt, kun on puhuttu vähän minusta, esitän kysymyksen sinulle: Mihin sinä olet matkalla juuri nyt? Mitä haluat valokuvausharrastuksen kohdalla saavuttaa tänä vuonna?

P.S. Sellaisen vuosien takaisen haaveen toteutin aivan viime vuoden lopussa, että opettelin käyttämään WordPressiä. Saanko siis ilolla ja ylpeydellä esitellä Suvililja.netin uudet kotisivut ja uuden ilmeen - tervetuloa!

perjantai 30. joulukuuta 2016

Valmistaudu vuoden vaihtumiseen: ilotulituksen valokuvaaminen


Uudenvuodenaaton lähestyessä kovaa vauhtia on hyvä palautella mieleen, minkälaisilla asetuksilla ilotulituskuvia kannattaa lähteä jahtaamaan. Yhtä oikeaa vastausta ei ole ja monilla eri asetuksilla pääsee varmasti hyvään lopputulokseen riippuen siitä, millaista lopputulosta tavoittelet. Kaksi yhteistä piirrettä ilotulituskuvien ikuistamiseen liittyvissä neuvoissa yleensä kuitenkin on: matala ISO-arvo ja melko pitkä suljinaika, jonka myötä jalusta olisi tarpeellinen apuväline ehkäisemään valokuvien heilahtamista.

Postauksen ensimmäinen kuva on otettu asetuksilla f/2.8, 1/25 ja ISO 3200, jälkimmäinen kuva taas asetuksilla f/2.8, 1/20, ISO 1600. Olen halunnut valokuvaan vain ikään kuin ilotulitusrakettien räjähtämisen, ja siksi olen päätynyt käyttämään alle sekunnin suljinaikaa. Näinkin lyhyttä suljinaikaa kompensoimaan olen valinnut suuren aukon (eli pienen f-arvon), ja ISO-arvo on valikoitunut sen mukaan, millä arvolla ilotulitus on näkynyt riittävän selvästi kuvassa: ei siis pelkkää mustaa muttei myöskään liikaa ympäristön valosaastetta tai puhkipalaneita kohtia. Sen sijaan esimerkiksi Digi-kuva.fi:n artikkelissa ohjeistetaan käyttämään f-arvoa 10, suljinaikana noin 2-3 sekuntia ja ISO-arvona 100, jolloin pitkän suljinajan ansiosta kuvaan saadaan talletettua mahdollisesti useampia raketteja tai ainakin yhden raketin liikerata taivaalla. Kuten huomaat, hyvinkin erilaisilla asetuksilla voit päästä onnistuneeseen lopputulokseen.

Ilotulitusten ikuistaminen on helpompaa silloin, kun raketteja ammutaan yhdessä ja samassa paikassa useampi kuin vain yksi. Siksi ilotulitusnäytökset erilaisten tapahtumien yhteydessä tarjoavat hyviä harjoitusmahdollisuuksia. Myös uudenvuodenaatto ja etenkin puolenyön aikoihin, jolloin taivaalla on ajoittain jopa ruuhkaa rakettien räiskyessä oikein urakalla, on hyvät mahdollisuudet päästä valokuvaamaan useampi raketti ilman pitkää odotusta rakettien välillä.

Ilotulitusten valokuvaamisessa on se hyvä puoli, että valokuvaajan ei tarvitse olla aivan toiminnan ytimessä, vaan ilotulituksia voi ihailla kaukaa. Jos haluat saada kuvaan maiseman, jonka yllä raketit halkovat taivasta, voi joko laajakulmaobjektiivi tai kaukaa kuvattuna myös teleobjektiivi olla paikallaan. Sen sijaan tämän postauksen kuvat on otettu jokseenkin toiminnan ytimessä Linnanmäen Valokarnevaaleilla, ja telezoomobjektiivilla on saanut vain lähikuvia, vaikka olen käyttänyt vain objektiivin laajaa päätä polttoväleillä 88 mm ja 92 mm.

Jos päätät lähteä valokuvaamaan ilotulitusta, muistathan olla varovainen: Vuosittain liian moni - yksikin on liikaa - sokeutuu tai muuten loukkaa itsensä raketteja ampuessaan tai ollessaan sivullisena katsomassa ilotulitusta. Vaikka suojalasit eivät olekaan kovin tyylikkäät, niillä kannattaa suojata silmänsä. Muutenkin kannattaa olla varuillaan, ettei joudu rakettien kulkuväylälle, sillä inhimillisiä virheitä rakettien matkaan saattamisessa voi tapahtua eivätkä tekniset vikatilanteetkaan ole ennenkuulumattomia.

Iloista ja turvallista vuodenvaihdetta sekä onnellista uutta vuotta 2017!

P.S. Ai miksikö postausta eivät korista kuvat uudenvuodenaaton ilotulituksista? Ihan vain siksi, että allekirjoittanut ihailee rakettien väriloistoa mieluiten turvallisesti ikkunaruudun toiselta puolelta, ellei sitten ilotulitus ole varmasti ammattilaisten järjestämä, jolloin riski saada raketista päähänsä on minimoitu - tai näin ainakin olen halunnut uskoa ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...