keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kultaniityt

Tai pikemminkin keltaisenaan kukkivat rypsipellot, mieleenpainuneita maisemia viime kesältä.







lauantai 12. marraskuuta 2016

8 vinkkiä, mitä antaa valokuvaajalle joululahjaksi

Kuvalähde: Pixabay

Jouluun on enää 1,5 kuukautta aikaa. Joulusta puhuttaessa usein tulee ilmi, kuinka jouluvalmisteluista koetaan stressiä ja joka vuosi ovat edessä pähkäilyt, mitähän sitä keksisi tänä vuonna joululahjaksi itse kullekin. Ensimmäiset ovat aloittaneet jouluvalmistelut jo aikoja sitten, ja vähitellen lienee korkea aika myös meidän loppujen suoda ajatus jos toinenkin jouluvalmisteluille, etteivät ne jää viime tippaan. Jos sinulla on valokuvausta harrastavia ystäviä tai sukulaisia, joille joululahjojen hankkiminen tuottaa päänvaivaa, löydät tästä postauksesta 8 vinkkiä, mistä valokuvaava lahjansaaja voisi ilahtua.

Huomaathan, että joululahjavinkit eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Osa linkeistä on affiliate-linkkejä, joista saatan saada tuloja sivustoni ylläpitoon. Linkkien klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja. Suosittelen vain sellaisia yrityksiä ja tuotteita, joihin olen itse tutustunut ja joista olen pitänyt.


1. Valokuvauslehti


Tällaista en ymmärtäisi itse edes toivoa, ellen olisi viime jouluna saanut valokuvauslehteä lahjaksi. Markettien lehtihyllyt ovat täynnä eri alojen ja aihepiirien lehtiä, ja ainakin Prismojen ja Citymarkettien lehtivalikoimat ovat jokseenkin kattavia: yhdestä marketista voi löytää useammankin eri valokuvauslehden, niin suomen kuin englannin kielellä. Valokuvauslehtien hinnat liikkuvat siinä 10 euron tuntumassa. Joulukuun numeroiden mukana saa hyvässä lykyssä vielä kylkiäisenä jonkin ylimääräisen lukijalahjan, esimerkiksi viime vuonna Digital Camera World -lehden mukana tuli seinäkalenteri, valokuvausvinkkejä sisältäviä kortteja sekä erilaisia oppaita sisältävä lahja-CD. Valokuvauslehdestä voi siis olla saajalleen paljon iloa pitkäksikin aikaa.


2. Valokuvauskirja tai -opas


Siinä, missä valokuvauskirja tai -opas voi olla hyvinkin onnistunut ja mieleinen lahja, juuri oikean ja saajalleen mieluisen teoksen valitseminen voi olla haastavaa: ensin on hyvä selvittää, mistä valokuvausaiheista lahjansaaja on kiinnostunut, ja varmistaa vielä, ettei hänen kirjahyllystään löydy jo valmiiksi sitä teosta, jonka suunnittelet antavasi hänelle lahjaksi. Tässä muutama tämän hetken valokuvauskirjasuosikkini, joista saattaisi löytyä sopiva ehdokas myös pukinkonttiin:

  • Scott Kelbyn Digikuvauskirja-teokset ovat aivan mahtavia: Yksi teos sisältää ammattilaisen valokuvausvinkkejä kattaen eri aihepiirejä aina kukkien, häiden tai urheilutapahtumien valokuvaamisesta studiossa valokuvaamiseen, salamalaitteiden käyttämiseen ja niin edelleen. Suuri Digikuvauskirja sisältää nämä kaikki aihepiirit ja on käytännössä kokoelmateos muista Digikuvauskirja-oppaista, kun taas Digikuvauskirja-nimisten teosten kohdalla kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä, mitkä kaikki valokuvauksen osa-alueet juuri valitsemasi Digikuvauskirja pitää sisällään. Päädyit mihin tahansa Kelbyn digikuvauskirjoista, voit olla varma, että se sisältää painonsa verran - siis paljon - vinkkejä, kuinka oppia ottamaan entistä parempia valokuvia.
  • Kevään Kuva&Kamera -messuilla Tiina Puputti esitteli melko tuoretta teostaan Pose ja myöhemmin pääsin myös selailemaan kirjaa. Henkilökuvauksesta, mallin asettelemisesta ja asennoista sekä mallin ohjaamisesta kiinnostuneelle tämä teos voisi olla hyvinkin mieleinen lahja ja kelpaisi täydentämään myös allekirjoittaneen valokuvausoppaiden kokoelmaa.
  • Luontokuvauksesta kiinnostuneelle suosittelisin Luontokuvaajan kenttäopasta. Oppaassa lukija johdatellaan luontokuvauksen saloihin, annetaan vinkkejä niin maisemien, lintujen, nisäkkäiden, kasvien kuin hyönteistenkin valokuvaamiseen sekä opastetaan, kuinka monipuolisesta kuvauskohteesta saa paljon iloa ilman, että aiheuttaa itse luonnossa liikkuessaan häiriötä. Luontokuvaajan kenttäoppaaseen perustuu myös lintukuvausta käsittelevä postaukseni Lintukuvaus (4.4.2016).

3. "Lahjakortti" valokuvauskurssille


Valokuvaajana kehittymiseen liittyen valokuvauslehdistä ja -oppaista päästään luonnollisen jatkumon kautta valokuvauskursseihin. Siinä, missä lehdestä tai kirjasta voi opiskella valokuvauksen teoriaa silloin, kun itselle parhaiten sopii, vuorovaikutus jää kuitenkin hyvin yksipuoliseksi. Kuinka moni meistä valokuvauksen ystävistä lähtisikään onnesta soikeana valokuvauskurssille, jos vain joku muu hoitaisi sen maksupuolen. Jos haluat varmistaa, että lahjansaaja pääsee varmasti mieleisensä valokuvaajan oppiin, miten olisi siinä mielessä avoin lahjakortti, että lahjansaaja saa valita valokuvauskurssin ja lahjanantaja lupaa hoitaa kurssimaksun?


4. Omistajansa näköinen muki


Verkkokauppa.comissa myydään Canonin 24-105 -millistä objektiivia muistuttavia termosmukeja, jotka ovat varmasti termosmukeja käyttäville valokuvaajille mieleen. Näissä termosmukeissa on myös kansi, joten lämmin juoma pysyy kauemmin lämpimänä ja juoman kanssa kulkeminen on helpompaa, kun kannen ansiosta juoma ei pääse niin helposti läikkymään reunojen yli. Termospullo tämä ei kuitenkaan ole kannesta huolimatta, joten reppuun tai laukkuun en laittaisi juomaa sisältävää mukia. Termosmukin hinta on tällä hetkellä 13,90 €.


5. Valokuvaustilpehööriä - jotakin kivaa ja tarpeellista


Black Friday on taas täällä 25.11.2016, ja silloin on hyvä tehdä löytöjä kameraliikkeistä. Esimerkiksi Digitarvike on mainostanut jo hyvissä ajoin muun muassa heijastimia, jalustoja ja kennon puhdistuskittejä, mutta viimeiseksi mainittujen kohdalla sinun täytyy taas tietää, minkälainen kamera lahjansaajalla on. Koska Black Fridayn tarjouksia paljastetaan vähitellen parin seuraavan viikon aikana, kannattaa pitää silmät ja korvat auki mahdollisten upeiden löytöjen varalta!

Tai jos luet tätä postausta Black Fridayn jälkeen, Clas Ohlsonin valikoimista löytyy myös jotakin erinomaisella hinta-laatu -suhteella varustettua ja ennen kaikkea tarpeellista: Zeissin puhdistusliinat, joilla ainakin allekirjoittanut on toistaiseksi saanut minkä tahansa tahran pois linssistä - hellävaraisesti.


6. Kameraseuran jäsenyys


Valokuvauksen ystävälle, joka kaipaa valokuvaukseen yhteisöllisyyttä sekä yhdessä tekemistä ja oppimista, voisi paikallisen valokuvaus- tai kameraseuran jäsenyys olla mieleen, ellei vielä entuudestaan ole tällaisen seuran tai yhdistyksen jäsen. Tämän lahjan voisi toteuttaa kohdan 3 mukaisesti lahjakortilla. Esimerkiksi Helsingissä toimivan Kameraseuran jäsenenä saa muun muassa seuran jäsenlehden ja oikeuden osallistua erilaisiin valokuvauskerhoihin sen mukaan, mikä itseä eniten kiinnostaa. Vastaavia paikallisia seuroja on ympäri Suomea, ja seurojen tarjonta sekä jäsenmaksu ovat seurakohtaisia. Käsittääkseni Helsingin Kameraseuran jäsenmaksu on korkeimmasta päästä (tai luultavasti korkein, ensimmäisenä vuonna aikuisjäsenelle 113 €), mutta vastaavasti jäsenmaksuun sisältyy yhtä ja toista sellaista, mitä kaikki muut seurat taas eivät tarjoa matalampaa jäsenmaksua vastaan.

7. Back on Track -tuotteet


Kirjoitin toukokuussa 2015, kuinka olin hankkinut itselleni Back on Trackin poolopaidan ja käsineet helpottamaan valokuvaajan kolotuksiin, joita painavat valokuvausvälineet monta tuntia kannateltuina aiheuttivat. Myöhemmin hankin itselleni myös rannetuen vähentämään ranteen kipeytymistä tietokoneella työskennellessäni. Olen ollut hyvin tyytyväinen erityisesti poolopaitaan, joka on mieluinen vaatekappale myös viileällä säällä kaltaiselleni vilukissalle, ja myös rannetuesta on selvästi ollut apua. Viime keväänä puolestaan polveni ärtyi muuton yhteydessä ankarasta rappusten ravaamisesta, ja kun kesän jälkeen sää kylmeni ja polvi ilmoitti taas itsestään, hankin Back on Trackin polvituen - ja taas kolotukset helpottivat. Tänä talvena päätin lisäksi kokeilla, auttaisivatko Back on Trackin pohjalliset palelevia varpaita enemmän kuin lampaankarvapohjalliset viime talvena, mutta valitettavasti minulla ei ole näistä vielä käyttökokemuksia. Voin kuitenkin suositella lämpimästi Back on Trackin tuotteita, jotka ovat mainio lahjaidea myös muille kuin valokuvaajille: Lähipiirissäni ei-valokuvaajatkin ovat ottaneet Back on Trackin tuotteet omikseen, ja poolokaulurit ovat tuoneet helpotusta niin suuria opuksia lukevalle opiskelijalle kuin pitkiä päiviä tietokoneen ääressä työskentelevälle toimistotyöläiselle.

8. Toppaliivi tai muu vuodenaikaan sopiva, lämmin vaate


Olen pikkutytöstä lähtien ihmetellyt, mitä virkaa on toppaliiveillä, kunnes tänä syksynä päätin kokeilla itsekin, ja enää en luopuisi ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta toppaliivistäni. Etenkin ulkoilmassa liikkuessa ja valokuvatessa on tärkeää osata pukeutua niin, ettei välillä paikallaan seistessä tarvitse palella mutta myöskään liikkuessa ei tulisi hiki. Niinpä kerrospukeutuminen on kova sana. Toppaliivi toppatakin alla on kätevä ylimääräinen vaatekerros, joka lämmittää mukavasti mutta on tarvittaessa myös helppo riisua ja laittaa vaikka reppuun siksi aikaa, että ylimääräiselle vaatekerrokselle on taas tarvetta. Toki toppaliivin tilalla valokuvaajan mieltä ja kehoa lämmittäisi moni muukin vaatekappale, kun talvea eletään ja valokuvauksen ajaksi yleensä joutuu pysähtymään joksikin aikaa. Muita lahjaideoita pehmeisiin paketteihin voisivat olla lämpimät sormikkaat, joilla pystyy käsittelemään kameraa, pipo tai kaulaliina, villasukat tai vaikka lämmin kerrasto.

Kuvalähde: Pixabay

Kerää tästä lahjaideoita talteen tai laita vaikka sivu muistiin kirjanmerkkeihin! Ja toki näitä ideoita voi hyödyntää ja soveltaa tarpeen mukaan muulloinkin kuin joulun lähestyessä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Valotusaika, f-aukko ja ISO-arvo haltuun

Tein syyskuussa kyselyn kameran manuaaliasetuksiin liittyen ja samalla kartoitin ongelmakohtia niiden oppimisessa. Tätä postausta varten vastasit kysymyksiini, kiitos siitä!

Valokuvauksen "pyhä kolminaisuus" koostuu valotusajasta, f-aukosta ja ISO-arvosta. Nämä kolme toimivat ikään kuin vuorovaikutuksessa keskenään: jokaisella on oma vastuualueensa, mutta samaan aikaan ne vaikuttavat yhdessä valokuvan valottumiseen (näkymiseen valoisana, tummana tai joltakin siltä väliltä). Juuri tämä kolmen koplan vuorovaikutus saattaa tuntua ensin hyvinkin hämmentävältä, mutta sitä on mahdollista oppia hallitsemaan. Kun kolmikon yhteispeli sitten kerran kunnolla avautuu ja hahmotat sen mielessäsi, kameran manuaaliasetusten luultavasti vaikein osuus on hallussasi.
Valotusajan, f-aukon ja ISO-arvon hallitseminen ei tarkoita sitä, että kolmikon säätelemisen opittuasi yksi laukaus ja kameran muistikortille tallentui täsmälleen samanlainen kuva kuin sielusi silmin näkemä kuva, ei suinkaan. Kun hahmotat, miten kolmikko vaikuttaa toisiinsa ja muistikortille tallentuvaan kuvaan, opit säätämään asetuksia sen mukaan, minkälaiseen lopputulokseen pyrit ilman, että joudut kaivamaan ensin netin syövereistä, minkälaisilla asetuksilla joku muu on valokuvannut vastaavia kohteita. Opit siis säätämään asetuksia tilanteen mukaan, sillä kahta samanlaista valokuvaustilannetta ei ole ja siten samat asetukset eivät aina toimi edes samojen kuvauskohteiden ja -paikkojen kanssa.


Valotusaika


Valotusaika - jotkut puhuvat myös suljinajasta, joka on kuvainnollisempi termi tässä kohtaa - tarkoittaa aikaa, jonka suljin on auki ja päästää valoa kameran kennolle. Valokuvaus on nimensä mukaisesti valon kuvaamista, ja niinpä valokuva muodostuu sen perusteella, kuinka paljon valoa pääsee kennolle:

  • Jos kuvasta tuli liian tumma, pidennä suljinaikaa. → Kennolle valoa pääsee enemmän valoa.
  • Jos kuvasta tuli liian valoisa ja vaaleimmat kohdat (esimerkiksi taivas) palaa puhki, lyhennä suljinaikaa. → Kennolle pääsee vähemmän valoa.

Suljinaikaa pidennettäessä tai lyhennettäessä sinun on syytä olla selvillä siitä, kuinka juuri sinun kamerasi ilmaisee suljinajat, ja tämän voit tarkistaa kamerasi ohjekirjasta. Minulla on käytössäni Canonin runko, joka ilmoittaa sekuntia lyhyemmät suljinajat murtolukuna ja sekuntia pidemmät suljinajat (kulma)sekunteina, jotka saattavat olla pitkän matematiikan lukijoille lukion geometriasta tuttuja. Tässä sama esimerkkien valossa:

  • 1/250 (tai mahdollisesti vain 250) = 1/250 sekuntia eli hyvin lyhyt aika
  • 0''4 = 4/10 sekuntia eli hieman alle puoli sekuntia
  • 1'' = 1 sekunti
  • 30'' = 30 sekuntia
  • 1' tarkoittaisi yhtä minuuttia, mutta ainakaan minun runkoni ei enää pysty näin pitkiin valotusaikoihin.

Liikkuvaa kohdetta valokuvatessa suljinaika pidetään yleensä lyhyenä, jotta liike saadaan pysähtymään. Toki on kuvaustekniikoita kuten pannaus, jossa nopeastikin liikkuvaa kohdetta kuvataan melko pitkällä suljinajalla ja kohdetta seurataan kameralla, jolloin ainakin osa kohteesta on terävänä ja tausta lähinnä vauhtiraitaa korostamassa vauhtia. Jos kuitenkin haluat saada nimenomaan liikkuvan kohteen liikkeen pysäytettyä, silloin on syytä käyttää riittävän lyhyttä valotusaikaa: Yhdelle riittävän lyhyt on 1/250 sekuntia, toiselle ehkä 1/4000 ja kolmannelle jotakin tältä väliltä. Kyse on kuitenkin makuasioista, joten yhtä oikeaa valotusaikaa on mahdotonta määritellä.


F-aukko


Siinä, missä f-aukko vaikuttaa valokuvan valoisuuteen tai tummuuteen valotusajan ja ISO-arvon ohella, f-aukon omana vastuualueena on määrätä syväterävyysalueen koko eli se alue, joka näkyy kuvassa terävänä ja tarkkana:

  • Pieni f-arvo → Vain pieni alue näkyy terävänä taustan ollessa epätarkka.
  • Suuri f-arvo → Suuri alue näkyy terävänä ja myös tausta saattaa olla jokseenkin terävä.
F-aukon ja -arvon kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, sillä käytännössä ne vaikuttavat valokuvaan päinvastaisesti:

  • Pieni f-arvo = suuri f-aukko → Kennolle pääsee enemmän valoa.
  • Suuri f-arvo = pieni f-aukko → Kennolle pääsee vähemmän valoa. 

Jos tämä tuntuu hankalalta, aloita keskusteleminen kameran kanssa: kamera on siitä kiitollinen, että sitä kiinnostaa vain f-arvo, jolloin riittää ensin päättää, kuinka suuren tai pienen alueen haluat näkyvän terävänä. Kun hahmotat tämän (pieni f-arvo → pieni terävä alue ja niin edelleen), ota mukaan f-aukon merkitys siltä kannalta, haluatko kuvaa valoisammaksi tai tummemmaksi/pimeämmäksi.

Polttovälin vaikutus f-aukkoon ja syväterävyysalueeseen


Jotta manuaaliasetusten kolmen koplan oppiminen ei olisi liian helppoa ja yksinkertaista, syväterävyysalue saattaa muuttua, vaikka f-arvo pysyisi samana. Tämä korostuu zoomiobjektiivien kanssa, jolloin laajalla päällä valokuvatessa yhdellä ja samalla f-arvolla voi saada huomattavasti suuremman alueen teräväksi ja vastaavasta taustan vähemmän epätarkaksi kuin tappiin zoomatulla päällä, jolla syväterävyysalue voi olla hyvinkin kapea. Niinpä onkin tärkeää oppia tuntemaan oma kalustonsa ja sen käyttäytyminen.

Siinä, missä lähikuvia ottaessasi ja sumeaa taustaa toivoessasi polttovälin vaikutus syväterävyyteen voi tuntua kiusalliselta, esimerkiksi hämärässä maneesissa ratsukkoa valokuvatessa tästä voi olla hyötyäkin: 2.8 f-aukkona saattaa muuten aiheuttaa liian kapean syväterävyysalueen esimerkiksi polttovälillä 200 mm, jos käytössä on 70-200 mm f/2.8 -objektiivi, mutta polttoväli 150 mm saattaa jo riittää saamaan 2.8-aukolla koko ratsukon teräväksi.

Etäisyyksien avulla kohde irti taustasta


Tämä etäisyyskikka on oikeastaan syy, jonka vuoksi alun perin rupesin kirjoittamaan tätä blogia. Tuskailin pienikennoisen kompaktikameran kanssa, kun en millään saanut kuvauskohdetta irti taustasta - tai sain lopulta, kunhan minulle valkeni, mitä virkaa etäisyyksillä on valokuvaamisessa.

Jos haluat saada sumean, epätarkan taustan, josta varsinainen kuvauskohde erottuu selvästi, huolehdi, että nämä seikat ovat voimassa:
  • Sinun ja kuvauskohteesi välinen etäisyys on pienempi kuin kuvauskohteen ja taustan välinen etäisyys.
  • Zoomaa reippaasti (tai vaihtoehtoisesti käytä suurta f-aukkoa eli pientä f-arvoa).

Otetaan esimerkkinä etäisyyksien vaikutuksesta pari tuoretta valokuvaa tämän vuoden Helsinki International Porsche Horse Showsta. Molemmat esimerkkikuvat on otettu asetuksilla 1/800, f/4 ja ISO 3200.

Kuva 1: polttoväli 130 mm (70-200 mm).
Kuvassa 1 aasit, ihmiset ja este on sijoitettu suunnilleen keskelle Jäähallin areenaa leveyssuunnassa. Objektiivia ei ole zoomattu tappiin, joten niinkin pienellä f-arvolla kuin f/4 on saatu koko este edessä ja takana olevine esiintyjineen jokseenkin teräviksi. Lisäksi yleisö taustalla näkyy epätarkkana. Jos taustan haluaisi vielä sumeammaksi, estettä tulisi siirtää kauemmas yleisöstä ja lähemmäs minua, joka valokuvasin turvallisesti ja varmasti poissa tieltä areenan reunan toisella puolella. Toki myös f-aukkoa voisi suurentaa, jolloin syväterävyysalue kapenisi ja samalla tausta sumenisi, mutta voi olla, että tämän jälkeen kuvauskohde kokonaisuudessaan ei olisikaan enää riittävän tarkka, ellei estettä siirrettäisi samaan aikaan lähemmäs valokuvaajaa, jolloin tämä voisi käyttää vielä vähän pienempää polttoväliä... Kuten huomaat, vaihtoehtoja on monia eikä vain yhtä ja oikeaa ole.

Kuva 2: polttoväli 200 mm (70-200 mm).
Kuvaan 1 verrattuna kuvassa 2 esiintyjät ovat selvästi lähempänä yleisöä ja vastaavasti kauempana valokuvaajasta. Asetukset ovat pysyneet samoina, mutta kuvattavat esiintyjät tavoittaakseni minun on pitänyt zoomata tappiin. Voimakas zoomaus on osaltaan pelastanut taustaa, vaikka eätisyyksien puolesta kuvausasetelma ei ole toivottava: esiintyjien ja taustana olevan yleisön etäisyys toisistaan on hyvin pieni ja vastaavasti valokuvaajan etäisyys esiintyjistä hyvin suuri, vaikka suhteiden pitäisi olla juuri päinvastoin. Zoomaus ja pieni f-arvo ovat kuitenkin taanneet kapeahkon syväterävyysalueen - mutta riittävän suuren kattamaan sekä aasin että sen esittäjän.

Verrattaessa kuvan 1 ja 2 taustoja toisiinsa voidaan havaita eroa taustan sumentumisessa, vaikkakaan ero ei ole kovin merkittävä: Kuvassa 2 esiintyjät ovat olleet lähes taustassa kiinni, joten ei ole ihme, että myös yleisössä olleiden yksittäisten ihmisten ilmeet näkyvät hitusen selvemmin kuin kuvassa 1, jossa kuvattavat esiintyjät ovat selvästi irti taustastaan ja etäisyydet lähempänä toivottuja suhteita kuin kuvassa 2.


ISO-arvo


Kuten valotusaika ja f-aukko, myös ISO-arvo on valokuvaajille niin rakas lapsi, että siitäkin voidaan puhua eri nimillä ja ajatella sitä eri näkökulmista: jotkut puhuvat herkkyydestä, toiset vain ISO-arvosta ja monia kiinnostaa kohinan määrä. Kaikissa näissä puhutaan ISO-arvon vaikutuksesta tai sen lukuarvosta.

Helpointa ja intuitiivisinta lienee puhua ISO-arvosta ja ajatella sitä valokuvan valoisuuden tai tummuuden kautta:

  • Pieni ISO-arvo (esim. 100) → Valokuva on tummempi/pimeämpi.
  • Suuri ISO-arvo (esim. 12 500) → Valokuva on valoisampi/vaaleampi.

ISO-arvo vaikuttaa lisäksi valokuvan rakeisuuteen eli kohinan määrään:

  • Pieni ISO-arvo (esim. 100) → Kohinan määrä on hyvin vähäistä tai sitä ei ole lainkaan.
  • Suuri ISO-arvo (esim. 12 500) → Kohinan määrä on suuri.

Otetaan esimerkki: Jos yrität illan pimeydessä ottaa valokuvan, joka näyttää yhtä valoisalta kuin keskellä päivää otettu kuva vastaavasta tilanteesta, joudut nostamaan ISO-arvoa hyvinkin suureksi. Näin saat kyllä valoisamman tai ainakin vähemmän tumman valokuvan, mutta vastaavasti kohinaa eli rakeisuutta on myös paljon. Jos sen sijaan siirrät valokuvauksen seuraavaan päivään ja otat kuvan valoisaan aikaan, voit päästä vastaavaan lopputulokseen huomattavasti pienemmällä ISO-arvolla, jolloin myös kohina pysyy maltillisempana.


Miten päästä manuaaliasetusten harjoittelemisessa alkuun?


Järjestelmäkameroissa on puoliautomaattisia tiloja, joissa sinun riittää päättää vain yksi kolmikon (valotusaika, f-aukko ja ISO-arvo) arvoista ja kamera hoitaa kaksi muuta:

  • Av = Aukon esivalinta → Säädät vain f-aukon arvoa.
  • Tv = Valotusajan esivalinta → Säädät vain valotus- eli suljinaikaa.
  • P = Ohjelmoitu valotusautomatiikka → Säädät vain ISO-arvoa.

Huomaathan, että kameran valintakiekon merkinnät saattavat vaihdella kameramerkin mukaan. Käyttämäni merkinnät pätevät Canoniin, muiden merkkien vastaavat kirjainlyhenteet kannattaa tarkistaa kameran ohjekirjasta. Esimerkiksi Nikon käyttää muistaakseni valotusajan esivalinnalle kirjainlyhennettä S, shutter speed eli suljinaika.

Näillä puoliautomaattisilla toiminnoilla voit aloittaa, jos täysin manuaalinen tila (M) hirvittää. Tosin täysin manuaalisessakin tilassa kamera voi auttaa, kun päätät itse sekä valotusajan että f-aukon ja jätät ISO-arvon kameran huoleksi valitsemalla ISO-arvoksi AUTO. Jos et sitten olekaan tyytyväinen kameran päättämään ISO-arvoon, näet valokuvan EXIF-tiedoista kuvassa käytetyn ISO-arvon ja voit tämän tiedon pohjalta pienentää tai suurentaa ISO-arvoa sen mukaan, haluatko kuvaan enemmän vai vähemmän valoa tai kohinaa.


Ratkaisuehdotuksia yleisiin ongelmakohtiin


Poimin ongelmakohtia kyselyyn saamistani vastauksista, muotoilin ne kysymysten muotoon ja pyrin nyt vastaamaan niihin parhaani mukaan.


ESIMERKKI 1. Valokuvaan 50 mm:n kiinteällä objektiivilla, jonka suurin f-aukko on 1.8. Tällä saan otettua teräviä lähikuvia, joissa tausta on epätarkka. Sen sijaan liikkuvan kohteen valokuvaaminen ei onnistu - ei ainakaan niin, että tausta olisi edelleen epätarkka. Miten saisin liikkeen pysähtymään ja taustan sumeaksi?


Tässä on tarkistuslista seuraavalle kerralle, kun valokuvaat liikkuvaa kohdetta:
  • Liike ei pysähdy. → Lyhennä suljinaikaa niin kauan, että liike on mielestäsi riittävän pysähtynyt.
  • Lyhentäessäni suljinaikaa kuvasta tulee liian tumma. → Valitse pisin mahdollinen suljinaika, jolla liike vielä pysähtyy. Jos kuva on edelleen liian tumma, suurenna ensin f-aukkoa (eli pienennä kameran käyttämää f-arvoa) ja nosta sitten ISO-arvoa.
  • Haluaisin kuvan taustan sumeammaksi. → Suurenna aukkoa eli pienennä f-arvoa. Muista myös etäisyyksien vaikutus: Jos valitsemillasi asetuksilla saat hevosen tai koiran teräväksi, mutta eläin on aivan kiinni esimerkiksi sen takana olevassa aidassa, voit olla varma, että myös aita näkyy jokseenkin terävänä kuvassa. Yritä siis saada kuvattava kohde lähemmäs itseäsi ja kauemmas taustasta eli aidasta. Kun kohteen saan fyysisesti irti taustasta, sama vaikutus on helpompi saada näkymään myös kuvassa.


ESIMERKKI 2. Kuvani näyttävät latteilta. Mitä asetuksia minun pitää muuttaa, että saan niihin lisää eloa?


Esittäisin mielelläni vastakysymyksen: Minkälainen valokuva on sinusta lattea? Minulle latteus kuvassa tarkoittaa usein tietyllä tavalla harmautta, kontrastia on vähän ja kuva näyttää kokonaisuudessaan kuin harmaana sadepäivänä otetulta. Jotta kuvaan saisi enemmän eloa ja kontrastia jo valokuvaustilanteessa, kannattaa käyttää vastavalosuojaa objektiivin nokalla. Sen sijaan varsinaiseen latteusongelmaan hakisin apua kuvankäsittelystä: Kun valokuvaat käyttäen raw-tiedostomuotoa, pystyt jälkikäteen muokkaamaan kuvankäsittelyohjelmalla kuvia todella paljon. Toki muokkaaminen onnistuu jpeg-tiedostomuodollakin, mutta muokkausmahdollisuudet ovat rajallisemmat raw-tiedostomuotoon verrattuna. Kokeile kuvankäsittelyohjelmassa säätää ainakin lisää kontrastia, mustaa mustemmaksi ja valkoista hieman valkoisemmaksi, lisää värikylläisyyttä ja vaikka kontrastia lisäävää terävyyttä (clarity). Olen aiemmin kirjoittanut pari kuvankäsittelyä koskevaa postausta (ensimmäinen ja toinen), joista saattaa olla sinulle myös apua: ne eivät suoraan vastaa juuri kysymykseesi mutta sivuavat sitä. Vieläkö valokuva näyttää lattealta?


ESIMERKKI 3. Minkälaisilla asetuksilla liikkuvaa kohdetta kannattaa valokuvata, ettei kuva tärähdä?


Mitä lyhyempää valotusaikaa käytät, sitä vähemmän kuva ehtii tärähtämään. Jos saat liikkuvan kuvauskohteen liikkeen pysähtymään, valotusaika on jo sen verran lyhyt, ettei kuvan pitäisi enää merkittävästi tärähtää myöskään kameraa kannattelevien käsien liikahtamisen seurauksena. Niinpä esittäisinkin vastakysymyksen: Oletko varma, että käytät riittävän lyhyttä valotusaikaa? Mitä jos kokeilisit lyhentää sitä entisestään?

Jos valotusajan lyhentäminen ei tule kysymykseen, on toki muitakin keinoja vähentää kuvan tärähtämistä ja heilahtamista: Jos objektiivissasi on kuvanvakaaja, käytä sitä. Jos kuvanvakaaja puuttuu objektiivistasi ja sinulla on mahdollisuus käyttää jalustaa, myös tätä kannattaa kokeilla. Tosin liikkuvien kohteiden perässä kulkeminen voi olla haastavaa jalustan kanssa, ja tällöin ei auta kuin yrittää opetella pitämään omia käsiä mahdollisimman vakaina kameran painon alla kiinnittämällä kuvaustilanteessa erityistä huomiota juuri tähän kameran pysymiseen vakaana. Tällöin kannattaa kokeilla myös erilaisia kuvausasentoja, mikä asento on sinulle itsellesi luonteva ja missä olet vakaa: esimerkiksi käsivarret kiinni kyljissä saat omasta vartalostasi kameraa kannattaville käsillesi tukea. Myös aitoja ja muita kuvauspaikalla olevia elementtejä voi käyttää apuna ja tukea kameraa niitä vasten, jotta laukaisinta painaessa kamera ei pääse heilahtamaan.


ESIMERKKI 4. Manuaaliasetuksia käyttäessäni valokuvista tulee usein epäteräviä ja heilahtaneita. Jos säädän valotusajan lyhyemmäksi, f-aukko ei enää vastaa haluamaani. Johtuuko tämä objektiivistani? Mitä minun pitäisi tehdä?


Olet aivan oikein lähestynyt ongelmaa: jos liike ei pysähdy tai kuva on heilahtanut tai tärähtänyt, lyhennät suljinaikaa.

Objektiivisi vaikuttaa osaltaan f-aukon valintaan: Jos sinulla on käytössäsi objektiivi, jonka pienin f-arvo on vaikkapa 5.6, objektiivi asettaa tällöin alarajan, kuinka suurta f-aukkoja eli kuinka pientä f-arvoa sinun on mahdollista käyttää. Jos haluat tällaisella objektiivilla ottaa valokuvia, joissa liikkuvan kohteen liike on pysähtynyt ja tausta sumea, et voi heittäytyä objektiivin varaan ja säätää aukkoa niin suureksi, että kuvattava kohde pysyy vielä terävänä mutta tausta muuttu epätarkaksi. Sen sijaan voit vaikuttaa taustan epätarkkuuteen valokuvaamalla kohdetta niin, että se on irti taustastaan: esimerkiksi hevosen liikkuessa maneesin tai kentän halkaisijoilla tai muuten selvästi kaviouran sisäpuolella, tausta sumenee tasaisemmin kuin tilanteessa, jossa hevonen liikkuu kaviouralla tai vielä lähempänä maneesin seiniä tai kentän aitaa.


ESIMERKKI 5. Manuaaliasetusten muuttaminen vie niin paljon aikaa ja nopeissa tilanteissa olosuhteet muuttuvat niin nopeasti, että valokuvaan manuaaliasetuksilla mieluiten vain paikallaan pysyviä kohteita tai olosuhteiden pysyessä muuttumattomina. Jotkut kuvaajat luulevat, että manuaalisetukset tekevät hyvän kuvaajan, mutta heidän valokuviensa perusteella olen tästä kyllä eri mieltä.


Olen samaa mieltä, että pelkkä manuaaliasetusten hallitseminen ei tee meistä kenestäkään vielä hyvää valokuvaajaa. Toisaalta se, minkälainen on kenenkin mielestä hyvä valokuvaaja, on niin paljon jokaisen subjektiivisista mieltymyksistä kiinni, että oikeastaan lienee vaikeaa edes määritellä, mitkä kaikki vaatimukset kameraa käyttävän on täytettävä, jotta tämä olisi kaikkien mielestä hyvä valokuvaaja.

Jos olosuhteet kuvaustilanteissa muuttuvat nopeasti ja haluat käyttää manuaaliasetuksia, on usein mahdollista valita sellaiset asetukset, jotka toimivat riittävän hyvin kuvaustilanteessa, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin. Jos valokuvaat raw-tiedostomuodolla, esimerkiksi valotusta pystyy korjaamaan vielä jälkikäteenkin, joten maailma ei kaadu siihen, vaikka muistikortille tallentuessaan kuva jäisi hitusen alivalottuneeksi. Ehkä tässä kohtaa voisi todeta niinkin, että taitojen karttuessa valokuvaaja oppii myös ennakoimaan tilanteita entistä paremmin ja suhteuttamaan kuvaamisensa sen mukaan. Harjoittelemalla oppii ja etenkin erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa valokuvaamalla oppii. Kun sitten vertaat, minkälaisilla asetuksilla olet yhdessä kuvaustilanteessa mutta muuttuvien olosuhteiden keskellä valokuvannut ja etsit näistä sen kultaisen keskitien, saatat löytää valotusajalle, f-aukolle ja ISO-arvolle keskimääräiset arvot, joilla olisit selvinnyt koko kuvaustilanteen ja tehnyt loppusilauksen vasta jälkikäsittelyssä. Välttämättä et tarvitse edes koko kolmikolle näitä kultaisen keskitien arvoja, vaan voit selvitä valotusajan ja f-aukon säätelemisellä ja jättää ISO-arvon kameran huoleksi. Kannattaa ainakin kokeilla!


ESIMERKKI 6. Vaikka säätäisin asetukset samoiksi kuin sinä olet blogissasi kertonut, saan maneesissa valokuvatessani vain pimeitä kuvia. Mistä tämä voi johtua?


Tarkoitat arvatenkin ainakin tätä postaustani maneesikuvista ja käyttämistäni asetuksista. Suurin syy siihen, että kuvasi ovat pimeämpiä kuin tuossa postauksessa julkaisemani kuvat, johtuu puhtaasti siitä, että kuvat ovat kameran muistikortin ja julkaisun välissä käyneet kuvankäsittelyohjelman läpi, ja tuolloin olen lisännyt valotusta - mahdollisesti reippaastikin. Toki kameroiden ja objektiivien välillä on myös eroja, mikä saattaa näkyä lopputuloksessa, mutta arvelisin suurimman syyn löytyvän tällä kertaa kuvankäsittelystä.


Kyselyssä oli toivottu tämän manuaaliasetusten kolmikon lisäksi, että kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi valkotasapainoon, valotushaarukkaan ja tarkennuspisteen valitsemiseen, jotka nämäkin löytyvät kamerasta manuaalisen tilan valikoista. Jotta tämä postaus ei veny aivan romaaniksi, perehdytään näihin seuraavassa manuaaliasetuksia käsittelevässä postauksessa.

Oliko tästä postauksesta sinulle apua? Mikä oli hyvää, missä kaipaisit vielä selvennystä? Palautetta voit jättää niin kommenttina alle, laittaa sähköpostitse osoitteeseen suvililjanet@gmail.com tai vaikka jättää minulle viestiä yhteydenottolomakkeen kautta. Olisin valtavan kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta: Olen suunnitellut laajentavani tätä pikku opasta entisestään, jotta siitä olisi sinulle mahdollisimman paljon apua ja hyötyä manuaaliasetuksia opetellessasi. Niinpä palaute olisi ensiarvoisen tärkeää kokonaisuuden kehittämisessä pieneksi itsenäiseksi oppaakseen. Kiitos jo etukäteen palautteestasi!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...